Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Leventhalin ym. (1992, 1998) itsesäätelymallin (common-sense model of
self-regulation of health and illness; SRM) lähtökohtana on ajatus, että ihminen
luo aktiivisesti henkilökohtaisen käsityksensä sairaudestaan tai vammastaan
ja säätelee omaa toimintaansa tämän sairauskäsityksensä pohjalta.
Hän prosessoi tilannetta samanaikaisesti toisaalta kognitiivisella tasolla
(muodostaa saamansa tiedon ja kokemuksen pohjalta kognitiivisen kuvan
vammasta tai sairaudesta), toisaalta emotionaalisella tasolla (tilanne aiheuttaa
hänessä erilaisia tunnereaktioita). Kognitiivisen väylän kautta hän muodostaa
suunnitelman siitä, miten sairauden tai vamman aiheuttamaa uhkaa
on mahdollista käsitellä. Emotionaalisella väylällä keskeinen kysymys on,
miten tilanteen aiheuttamat tunnereaktiot pysyvät hallinnassa. Selviytymiskeinot
valitaan kognitiivisen käsityksen muodostumisen ja ensi vaiheen tunnereaktioiden
jälkeen.
Selviytymiskeinojen vaikutuksista saadut kokemukset ovat uutta tietoa, joka
muokkaa ihmisen käsitystä vammasta tai sairaudesta. Kyseessä on siis kehämalli,
jossa ihmisen käsitykset vaikuttavat toimintaan ja toiminnasta saadut
kokemukset vaikuttavat käsityksiin. Tulkintaa omasta elämäntilanteesta
luodaan aina uudestaan eri tilanteiden tuottaman tiedon ja kokemusten pohjalta.
Henkilökohtaisiin sairauskäsityksiin vaikuttavat myös ne vallitsevat sosiaaliset
ja kulttuuriset narratiivit, joita yhteiskunnassa tai ihmisen lähiympäristössä
on vammaisuudesta tai spesifisestä vammasta tai sairaudesta. Ne voivat
olla luonteeltaan myönteisiä ja hyväksyviä, tulevaisuuden uskoa tuottavia
ja mahdollisuuksia avaavia tai sävyltään kielteisiä, uhkakuvia muodostavia
ja epävarmaa tulevaisuutta enteileviä. Hammellin (2007) mukaan eri kulttuureissa
vallitsevat ”common-sense”-tulkinnat, joiden mukaan elämä jonkin
vamman kanssa ei ole elämisen arvoista, voivat vaikeuttaa ihmisen yrityksiä
löytää omalle elämälleen toisenlainen, niille vastakkainen käsikirjoitus. Myös
leimaaminen on esimerkki kielteisiin kulttuurisiin narratiiveihin perustuvasta
toiminnasta, joka voi toisaalta konkreettisesti syrjäyttää sen kohteeksi joutuneita
ja toisaalta vaikuttaa samalla myös heidän henkilökohtaisiin käsityksiinsä.
Henkilökohtaisiin käsityksiin vaikuttavat toisaalta myös tieteelliset narratiivit
(esim. lääketieteellinen, psykologinen ja sosiaalitieteellinen tieto). Vaikka
tietoa välittyy nykyään paljon Internetin ja tiedotusvälineiden kautta, hyödyllisen
tiedon seulonta voi olla vaikeaa. Tietoa on mahdollista saada myös
lääkärikäyntien ja erilaisten kuntoutuskurssien yhteydessä. Tutkimusten mu-
Teoreettisia näkökulmia psykososiaaliseen sopeutumiseen ja
sopeutumisvalmennukseen
107