Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

vammaisjärjestö huolehtii tarvittavan asiantuntijan osallistumisesta valintaan.
Kelan edustajasta järjestöt sopivat aluekeskusten kuntoutustoimistojen
kanssa” (Kansaneläkelaitos 1988). Laitoksissa ja kurssikeskuksissa järjestettävillä
kursseilla saattoi olla samanaikaisesti sekä Kelan että sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakkaita.
Paikallistoimistojen asiakastyö mm. kursseille ohjaamisessa ja kuntoutuksen
aloitteenteossa oli merkittävä. Kurssi saattoi olla laajemman kuntoutusprosessin
yksi vaihe. Oli tärkeää saada yksilökohtaista tietoa myös kurssin
jälkeen. Kurssien järjestäjille lähetetyissä kirjeissä ja kuntoutuksen yleisohjeissa
kuvattiin menettely yksilöllisen kurssipalautteen lähettämisestä paikallistoimistoon.
Asiakkaasta tuli laatia hoitoseloste silloin, kun ohjelma sisältää
yksilöllisiä kuntoutustoimenpiteitä tai kun kurssilaisille suositellaan jatkokuntoutusta.
Muutoin kurssin järjestäjän piti antaa osanottajille kirjallinen kuvaus
sopeutumisvalmennuskurssin sisällöstä ja tavoitteista. Hoitoseloste tai kurssiselvitys
lähetettiin Kelan paikallistoimistoon (Kansaneläkelaitos 1988).
6. 1980-luvun haasteet
sopeutumisvalmennukselle
6.1 Sosiaalihallituksen kehittämistyöryhmä
Vuonna 1976 julkaistut tavoitteet perustuivat ensimmäisten toimintavuosien
kokemuksiin invaliidihuoltolain mukaisesta kurssitoiminnasta. Ne olivat
pohjana sopeutumisvalmennuksen seuraavalle vuosikymmenelle. Invaliidihuoltolakia
ryhdyttiin uudistamaan asteittain. Vuonna 1974 tulivat voimaan
vaikeavammaisia koskevat kuljetuspalvelut ja palveluasuminen, joihin sisältyi
subjektiiviseksi oikeudeksi kutsuttu periaate. Sopeutumisvalmennuksen
kannalta nämä uudistukset olivat tärkeitä, koska ne antoivat vankan pohjan
kursseilla annettavalle informaatiolle em. palveluista.
1970-luvun lopulla työskenteli myös useampia kuntoutusta pohtivia komiteoita.
Erityistä huomiota ansaitsee Kansainvälisen vammaisten vuoden
1981 Suomen komitea, jonka työn tuloksena vammaisuutta alettiin hahmottaa
entistä selkeämmin vammaisen henkilön ja hänen ympäristönsä
suhteena.
Myös sopeutumisvalmennus tarvitsi uutta pohdintaa. Sosiaalihallitus asetti maaliskuussa
1983 laajapohjaisen työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin selvittää
Sopeutumisvalmennuksen alkutaival
39