Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

joustavasta ratkaisusta, jossa saman lakipykälän nojalla voitiin toteuttaa
kurssimuotoista sopeutumisvalmennusta ja yksilökohtaista valmennusta,
jolle tuli nimeksi kuntoutusohjaus. Nimiketasolla näiden kahden yhteys on
taas lähentynyt, kun kuntoutusohjaajat saattavat käyttää valmentajan (joskus
jopa coach) nimikettä.
Sopeutumisvalmennuksen tutkimuksen tulee tapahtua palvelun sisältä
lähtevillä käsitteillä. On selvitettävä, miten sopeutumisen tarve muodostuu
kuntoutujalle niin polttavaksi, että hän kääntyy lähiyhteisönsä puoleen etsiä
siitä ratkaisua ja vaikuttaen siihen omien tarpeidensa mukaisesti ja itselleen
sopivia muutoksia etsien. Tämä prosessi koostuu kommunikatiivisista kysymyksistä,
joita kuntoutuja tekee häneen yhteydessä oleville toisille systeemeille,
joista yksi ennemmin tai myöhemmin on lakisääteinen sopeutumisvalmennuksesta
tai laajemmin kuntoutuksesta vastuussa oleva taho. Hyvin
usein yhteydenotto ja ratkaisun etsiminen jäävät läheisten kanssa käytyjen
keskustelujen varaan. Monet tilanteet ratkeavat ”itsestään” eli ilman virallisesti
määriteltyä ja toteutettua palvelua, ja osa näistä tuottaa kohtuullisen
tyydyttävän lopputuloksen, osa johtaa yhä vaikeutuvaan kierteeseen. Sopeutumisvalmennuksen
kehittämisessä on verrattomasti tärkeämpää tutkia
sopeutumisen vaihtelevia ponnisteluja kuin vakiintuneiden kurssimuotojen
vaikuttavuutta ja laatua moitteettomissa standardin mukaisissa tilanteissa.
Kuntoutuksen uusien ja kehittyvien muotojen tutkimusten tulee olla asetelmiltaan
vapaita, sillä edellä hahmotellun prosessin toisen ja kolmannen
portaan kohdalla mahdolliset vaihtoehdot ovat niin moninaisia, että mitkään
koeasetelmat eivät voi niitä seurata. Sitä paitsi tärkeää ja tutkimuksellisesti
kiinnostavaa on tutkia myös sitä, mitä ei sitten koskaan tapahtunutkaan ja,
jos mahdollista, myös niitä vaihtoehtoja, joita kukaan ei ole vielä tullut ajatelleeksi.
Tutkimus ei voi keskittyä vanhaan ja kokeiltuun.
Sopeutumisvalmennuksen kolmijako RAY-rahoitteiseen, Kela-rahoitteiseen ja
terveydenhuollon omana toimintana järjestämään sopeutumisvalmennukseen
synnyttää myös kolmenlaiset kehittämisympäristöt. RAY antaa etusijan järjestöille,
Kela säätelee palvelua hankinta- ja kilpailutusmekanismin kautta ja terveydenhuolto
kytkee sopeutumisvalmennuksen hoitoketjuun Käyvän hoidon
suositusten mukaisesti. Sopeutumisvalmennuksen kehittämisen edellyttämä
vaikuttava kommunikaatio tapahtuu vastaavasti kolmella eri tavalla.
Nina Heräjärvi (2010) on gradussaan osoittanut vaikeavammaisen lapsen
ja hänen perheensä ekokulttuurisen yhteiskuntaa ja sen palvelujärjestelmää
Ihminen suhteessa ympäristöönsä
219