Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Sopeutumisvalmennus on erikoistunut psykososiaalisen ympäristön hallintaan.
Toisaalta biopsykososiaalisuus ei tarkoita, että nimessä esiintyviä
kolmea aluetta voisi pitää hetkeäkään erillään. Ihmisen tietoisuus liittää ne
mielekkäästi yhteen.
Sopeutuminen oli 1940-luvun kansainvälisessä jälleenrakennusvaiheessa
suuhun ja käteen sopiva sana eikä myöhempien vuosikymmenten pirstoutuneesta
yksilöllistymisestä ollut vielä tietoakaan, joten sopeutumista ei pidetty
epäonnistuneena käsitteenä. Sopeutuminen oli ympäristökysymys.
Sopeutumisvalmennuksen historiassa voisi tutkia, mikä merkitys oli seuraavilla
klassikoilla:
• Heinz Hartmann: Ego psychology and the problem of adaptation, 1939
(David Rapaportin 1958 saksasta kääntämänä)
• Talcott Parsons: The Social Systems, 1951.
Kummankin peruskäsitteenä on ”adaptation”, Parsonsilla yhteiskunnan yleisen
kuvauksen AGIL-nelikentän ensimmäisenä jäsenenä. Sopeutumisvalmennuksen
ensimmäisen kehityskauden lopputuleman voi lukea sosiaalisen
kuntoutuksen suomenkielisestä kokonaisesityksestä, Aulikki Kananojan
ja Anni Pentinmäen teoksesta Yksilökohtainen sosiaalityö (1977).
Suomen yhdenvertaisuuslakiin sisältyvä vammaisuuden perusteella tehtävän
kohtuullisen mukautuksen velvollisuus on selvä kannanotto ympäristömuutosten
tärkeyden puolesta. Sopeutuminen on adaptaatiota ja kohtuulliset
mukautukset akkommodaatiota (reasonable accommodation). Tässä on
tiivistettynä kuntoutus- ja vammaisuusparadigmojen linjaero.
ICF-luokituksen tarjoama kehys
WHO:n ICF-luokitus on tarkoitettu vammaispolitiikan, kuntoutuksen ja
yleensä terveydellisen toimintakyvyn viitekehykseksi ja tuen apuvälineeksi.
Luokituksen ”kontekstuaaliset tekijät” jakaantuvat kahteen osaan: ympäristötekijöihin
ja yksilötekijöihin. ”Ympäristötekijät” määritellään näin: ”Ympäristötekijät
koostuvat fyysisestä, sosiaalisesta ja asenneympäristöstä, jossa
ihmiset elävät ja toimivat.” Määritelmä on huono, sillä asenneympäristö jos
mikä on sosiaalista ympäristöä. Ympäristötekijät-osa-alueeseen antavat täsmennystä
ICF:n tämän kohdan pääluokat:
1. tuotteet ja teknologiat
2. luonnonmukainen ympäristö ja ihmisen tekemät ympäristömuutokset
3. tuki ja keskinäiset suhteet
Ihminen suhteessa ympäristöönsä
205