Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

siryhmän kanssa auttoivat omalta osaltaan kehittämään kurssien sisältöä.
Kurssien järjestäjiltä haluttiin raportti kurssin toteutuksesta ja kehittämistarpeista.
Kun seuraavan vuoden kurssihakemus tuli, oli tapana tarkistaa, onko
havaitut kehittämistarpeet otettu huomioon.
Kun invaliidihuoltolakiin lisättiin sopeutumisvalmennus, sovittiin sosiaalihallituksen
ja järjestöjen kanssa, että järjestöt hakevat sosiaalihallitukselta
niitä lasten kursseja, joissa sairaus sisältyy invaliidihuoltolain säännöksiin.
Näin haluttiin turvata lapsiryhmien sopeutumisvalmennus, koska sairausvakuutuslain
mukaisen, kuntoutukseen vuosittain käytettävän määrärahan tuli
riittää sekä alle 16-vuotiaiden että työiän sivuuttaneiden ja pysyvästi työkyvyttömien
kuntoutukseen.
Kelan oman organisaation koulutus kuntoutuksen sisällöstä ja asiakastyöstä
oli alusta saakka jatkuvaa. Vuosittain kehittyvään suunnitteluun perustuva
sopeutumisvalmennustoiminta sisältyi sekä valtakunnallisiin että alueellisiin
koulutusohjelmiin.
4. Sopeutumisvalmennuksen sisältö
kehittämiskohteena
4.1 Invalidiliiton toimikunta
Kun sopeutumisvalmennuksesta oli tullut virallisesti osa lakisääteistä invalidihuoltoa,
tarvittiin myös suunnittelua toiminnan kehittämiseksi. Invalidiliiton
hallitus asetti 1.1.1972 toimikunnan suunnittelemaan sopeutumisvalmennusja
vammaiskuraattoritoimintaa. Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin YM
Aulikki Kananoja ja sihteeriksi YM Marja-Liisa Heiskanen. Muut jäsenet olivat
LL Kristina Möller, Käpylän Kuntoutuslaitoksen sosiaalihoitaja Raili Koroma ja
vammaisten henkilöiden edustajana Raimo Varis. Toimikunta jätti selvityksensä
kesäkuussa 1973.
Toimikunta pohti myös sopeutumisen käsitettä ja totesi, että se ”ei täysin
vastaa sitä ajatusta, joka sopeutumisvalmennuksen takana on”. Oman tehtävänsä
kannalta toimikunta piti lähtökohtanaan vammaisen ihmisen oppimista
”elämään vammansa kanssa”. Ajatustaan toimikunta tarkensi näin:
”Tämä ilmaus sopeutumista paremmin tuo esiin sen, että vammaisuuden
tosiasiaa ei pyritä unohtamaan tai vähättelemään, mutta toisaalta opitaan
elämään niiden rajoitusten kanssa, joita vamma aiheuttaa. Tämä ilmaus ei
24