Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

näkökulmasta, jotta pystyisi esittämään perusteltuja argumentteja havaintojensa
tueksi. Näin siksi, että täyttääkseen tieteellisen tutkimuksen kriteerit tutkijan
on esitettävä perustelut niille oman ajattelunsa lähtökohdille 8 , joista käsin hän
tutkimuskohdettaan tarkastelee, ja niille väitteille, joita hän siitä esittää. Ihmistä
koskevassa tutkimuksessa tutkijan ajattelun lähtökohta tarkoittaa filosofisesti
perusteltua näkemystä siitä, millaisena olentona hän ihmisen näkee. Sen pohjalta
määräytyy, miten kyseisestä tutkimuskohteesta voidaan saada tietoa ja millaisia
menetelmiä siinä voidaan käyttää. (Haaparanta ja Niiniluoto 1986.)
Näin toimii periaatteessa myös ihmisen mieli. Jokaiselle ihmiselle kehittyy
oman kokemuksen myötä käsitys siitä, millainen tämä maailma on. Tuota
käsitystä ei yleensä perustella eikä sen oikeellisuutta pohdita, sillä sitä pidetään
itsestäänselvyytenä. Sen pohjalta suunnistetaan eteenpäin. Käsitys
maailman luonteesta muuttuu vain, jos uusi kokemus osoittaa sen paikkansapitämättömäksi.
Itse kullekin elämän varrella muotoutuva maailmankuva
on suuresti riippuvainen niistä ajattelutavoista, joita omasta kasvuympäristöstä
on sisäistetty. Eri puolilla maailmaa kasvaneiden ihmisten ”sisäiset
maailmat” voivat siten poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Siinä missä alkuperäiskansoille
ja itämaisille yhteiskunnille on ominaista yhteisöllinen elämä,
jossa yhteisöön kuuluminen on luonnollinen ja elämää kantava asia, länsimaisissa
yhteiskunnissa vallitsee yksilökeskeinen ja -lähtöinen rationaalinen
ja normatiivinen ajattelu niin tieteessä kuin arkielämässäkin. Se erottaa
ihmiset toisistaan, pakottaa heidät kilpailemaan keskenään yhteistyön
tekemisen sijaan. Lukuisat tämän päivän tutkijat ja filosofit ovat sitä mieltä,
että länsimainen kulttuuri nojautuu yhä René Descartésin (1596–1650) filosofiaan
(mm. Siirala 1988; Varto 1995, 10; Lehtonen 2002). Vaikka hänen
filosofiansa on jo kauan sitten huomattu virheelliseksi ja siitä on tietoisella
tasolla pyritty sanoutumaan irti, sen juuret ovat niin syvällä kulttuurissamme,
että sen tiedostamattomia vaikutuksia ei ole helppo tunnistaa.
Descartésin mukaan järki on ”ainoa asia, joka tekee meistä ihmisiä ja erottaa
meidät eläimistä” 9 . Descartés ajatteli todellisuuden koostuvan kahdesta
8 Tieteellisen tutkimuksen tekijä ei voi perustaa tutkimustaan subjektiivisiin lähtökohtiin,
joihin arkiajattelu perustuu. Arjen toimijan ajattelun (intuition) lähtökohtana
toimivat hänen aiemmat kokemuksensa, joihin hänen tulkintansa tilanteesta perustuu.
Se muodostaa hänen ”käyttöteoriansa”, joka on arjen vastine tutkijan filosofisesti
perustellulle teorialle inhimillisen todellisuuden luonteesta.
9 Tämän ajatuksen juuret ovat Aristoteleen filosofiassa, mutta vasta Descartésista
tuli cogito-käsitteellään uuden ajan rationalismin varsinainen perustaja (Niiniluoto
1997; ks. myös Hall 1999, 31).
Sopeutumisvalmennus postmodernissa yhteiskunnassa
177