Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

meija, kunnat, oikeuslaitokset, koulu jne.), joille on annettu sekä oikeus että
velvollisuus ohjata kansalaisten toimintaa ja asettaa sille rajoja.
Kulttuuri on täynnä sanallista ja sanatonta viestintää siitä, mitä yksilöiltä odotetaan
ja mitä ei siedetä. Yksilölle se merkitsee kamppailua identiteetistä,
oikeudesta ja mahdollisuudesta olla ”minä” tulematta yhteisön hylkäämäksi.
Esimerkiksi sosiaalipsykologit ja psykoanalyytikot Erik H. Erikson (1964) ja
Erich Fromm (1976) pitävät ehyttä tasapainoista identiteettiä niin tärkeänä,
että he liittävät sen ihmisen keskeisiin perustarpeisiin 15 . Kyse ei ole pelkästään
tarpeesta olla erillinen hyväksytty ”minä” toisen ihmisten joukossa.
Siihen sisältyy myös tarve tuntea oma syntyperänsä sukupolvien välisessä
ketjussa ja paikkansa ihmisyhteisössä, ihmiskunnan historiassa ja maailmankaikkeudessa
(Burston 2007, 198). Identiteetti uusiutuu eli muotoutuu
uudelleen koko elämän ajan kokemusten ja eteen nousseiden haasteiden
pohjalta.
Eriksonin (1959) mukaan nuoruusiän erityisenä kehitystehtävänä on ehyen
identiteetin perustan löytäminen, jotta psyykkinen työ jatkossa olisi helpompaa.
Ehyt identiteetti edellyttää myös muilta saatavan palautteen työstämistä
mielessä identiteetin aineksiksi. Muiden käsitykset itsestä on joko hyväksyttävä
tai hylättävä. Negatiivinen palaute on kuitenkin mahdollista hylätä vain
siinä tapauksessa, että identiteetti on jo siihen mennessä kehittynyt riittävän
vahvaksi, jotta palautteen pystyisi hylkäämään ja voisi puolustaa itseään.
Nuori rakentaa kuvaa itsestään paljolti muiden suhtautumisen perusteella.
Hän etsii itseään kokeilemalla erilaisia rooleja ja toimintatapoja. Kokeilut
ja niiden kautta syntyneet hyväksymisen ja hylkäämisen prosessit auttavat
häntä löytämään vähitellen oman yksilöllisen identiteettinsä. Ihanteellisessa
tapauksessa sisäisen jäsentymisen tuloksena syntyy ehyt, tasapainoinen
minäkuva. Nuoruusiän kehitysvaiheen vaarana on, että identiteetti jää epäselväksi
tai negatiivisten itsekokemusten täyttämäksi. Ei siis riitä, että nuori
tunnistaa erillisyytensä. Hän tarvitsee myös riittävää turvallisuuden tunnetta.
Perusluottamus on Eriksonin teorian keskeisiä käsitteitä. Se on edellytys
tasapainoisen identiteetin syntymiseksi. Sen perusta luodaan lapsuudessa.
Perusluottamuksella Erikson tarkoittaa sitä, että yksilöllä säilyy vaikeissakin
tilanteissa luottamus siihen että hänet on jo lähtökohtaisesti hyväksytty
yhteisön jäseneksi. Riittävän perusluottamuksen omaava ihminen ottaa vai-
15 Tähän ajatukseen yhtyvät myös monet sosiologit, esim. Anthony Giddens (1991)
ja Manuel Castells (2004).
Sopeutumisvalmennus postmodernissa yhteiskunnassa
191