Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

kanssa ja miten hän kuukausien, vuosien tai vuosikymmenten saatossa selviytyy
sen kanssa. Voidaan olettaa, että synnynnäisen vamman tai pitkäkestoisen
sairauden yhteydessä henkilökohtaiset kokemukset ja elämänkulun
aikana hankitut tiedot valtaavat alaa henkilökohtaisissa sairauskäsityksissä:
vammaisesta ihmisestä tulee paitsi oman elämänsä myös yleisempien vammaansa
liittyvien asioiden asiantuntija.
Empiirinen tutkimus on tukenut käsitystä, että ihmisen sairaus- tai vammakäsitykset
vaikuttavat hänen kuntoutumisprosessinsa etenemiseen (esim. Sharpe
& Curran 2006). Fischerin ym. (2010) mukaan sairauskäsitykset ovat yhteydessä
ihmisen selviytymisstrategioihin ja myös toiminnan tuloksiin; he pitävät
tärkeänä kuntoutuksen varhaista käynnistämistä siksi, että siten voitaisiin ehkäistä
kielteisten sairauskäsitysten muodostumista. Lobbanin ym. (2004) mukaan
skitsofreniaa sairastavien sairauskäsitykset olivat tärkeä selviytymistä
ja kuntoutustuloksia selittävä tekijä. Groarke ym. (2005) puolestaan totesivat,
että reumaa sairastavien sairauskäsitykset selittivät fyysistä toimintakykyä ja
kipua paremmin kuin sairauden kulkua kuvaavat fyysiset tekijät.
2.3 Psykososiaalinen sopeutuminen pitkäaikaiseen sairauteen tai
vammaan: Moosin ja Holahanin malli
Moos on työtovereineen (Moos & Tsu 1979; Moos & Holahan 2003, 2007)
tutkinut pitkäaikaiseen sairauteen tai pysyvään vammaan sopeutumista
1970-luvulta lähtien. Mallin lähtökohtana on pitkäaikaisen sairauden tai vamman
tulkitseminen potentiaalisena stressitekijänä ja siihen sopeutumisen
ymmärtäminen vuorovaikutuksellisena prosessina. Mallin pohjana on vuorovaikutuksellinen
coping-teoria, jota on sovellettu spesifiseen tilanteeseen.
Pitkäaikainen sairaus tai vamma merkitsee usein tavallista suurempaa epävarmuutta
tulevaisuudesta. Ihmisen arviointiprosessiin vaikuttavat henkilökohtaiset
resurssit, spesifiset sairauteen ja vammaan liittyvät tekijät ja sosiaalinen
ja fyysinen konteksti. Nämä tekijät vaikuttavat yhdessä myös siihen,
millaisia selviytymistaitoja ja -keinoja ihminen soveltaa. Valituilla keinoilla ja
strategioilla oletetaan puolestaan olevan vaikutusta siihen, millaiseksi ihmisen
hyvinvointi ja elämänlaatu pitkällä aikavälillä kehittyy, ts. millaista on
elää sairauden tai vamman kanssa. (Kuvio 1.) Vuorovaikutuksellisuus näkyy
kuviossa palautenuolina: ihmisen toiminnan – erilaisten selviytymiskeinojen
– oletetaan vaikuttavan myös henkilökohtaisiin resursseihin, terveyteen tai
vammaan liittyviin tekijöihin ja fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön.
Teoreettisia näkökulmia psykososiaaliseen sopeutumiseen ja
sopeutumisvalmennukseen
109