Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Invalidiliiton kurssitoiminta oli laajentunut niin suureksi, että jotakin oli tehtävä.
Kurssien järjestäminen oli tavattoman työlästä: keskustoimiston henkilökunta
suunnitteli kurssit, valitsi osallistujat, rekrytoi tilapäisen henkilökunnan, varasi
kurssipaikan, hoiti kurssilaisten kuljetuksen ja koulutti henkilökunnan työhön.
On selvää, että tällaisessa toiminnassa piilee myös omat riskinsä: löytyykö
kaikille kursseille sopivaa henkilökuntaa, voidaanko korkeat tavoitteet saavuttaa
joskus melko vähäisesti koulutetun henkilökunnan avulla, onko kurssipaikka
sopiva. Jo pelkästään kursseilla tarvittavan materiaalin kuljettaminen
kysyi valtavasti energiaa: suuret matka-arkut – liiton arkit – vaelsivat ympäri
maata kurssilta toiselle ja kävivät välillä täydennettävänä Helsingissä. Näissä
oloissa kuitenkin sopeutumisvalmennusta kehitettiin osana sosiaalisen
toimintakyvyn edistämistä. Uusi talo, uudet mahdollisuudet kangastelivat
mielessä – eikä suotta!
Sopeutumisvalmennuskeskuksen sijaintipaikasta käytiin kovaa kilpailua
Lahden ja Jyväskylän välillä. Molempien kaupunkien päättäjät halusivat keskuksen
paikkakunnalleen. Lahden kaupunki lahjoitti tarkoitusta varten kauniin
tontin Asemantaustan kaupunginosasta keskustan etelälaidalta. Lahden
eduksi nousivat hyvät liikenneyhteydet sekä vaikutusvaltaisten viranomaisten
voimakas tuki hankkeelle. Vaikeavammaisten huollon asiantuntijat pitivät
yliopistokaupunki Jyväskylää parempana vaihtoehtona koko vammaishuollon
kehittämisen kannalta. Paikan valintaan vaikutti lähistöön suunniteltu
vapaa-ajankeskus.
Suunnitteluvaihe oli pitkä ja mutkallinenkin, oltiinhan suunnittelemassa ainutlaatuista
rakennusta. Koskaan aikaisemmin ei missään sellaista ollut rakennettu
pelkästään sopeutumisvalmennuksen tarpeisiin.
Suunnittelun hoiti tamperelainen arkkitehti Keijo Heiskanen, joka oli aiemmin
suunnitellut myös Invalidiliiton palvelutaloja. Suunnittelussa lähdettiin siitä,
että sopeutumisvalmennuskeskuksen perusasiakas on pyörätuolia käyttävä
henkilö. Lisäksi huomioitiin lyhytkasvuiset, allergiset ja näkövammaiset henkilöt
sekä liikuntavammaiset lapset. Asuntoihin ja toimintatiloihin asennettiin
sellaiset kalusteet, joiden toimivuus olisi mahdollisimman suuri vammaisia
henkilöitä ajatellen. Asiakkaita mahtui kerrallaan n. 60. Huoneista osa oli
suunniteltu perhehuoneiksi.
Invalidiliiton Sopeutumisvalmennuskeskuksen rakennussopimus allekirjoitettiin
1987, peruskivi muurattiin maaliskuussa 1988 ja rakennus otettiin käyt-
Järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus
83