Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Oppitunteja oli 32 viikossa. Myös vapaa-ajan yhteydessä tarjoutui runsaasti tilaisuuksia
tuen, opastuksen ja neuvojen antamiseen. Opetuksen aihepiiri jakautui
karkeasti kolmeen osaan: fyysisen kunnon kohentamiseen, jokapäiväisen elämän
taitojen opettamiseen sekä elämänuskon lujittamiseen. Ohjelmaan sisältyi
luentoja, keskustelutilaisuuksia ja ohjattua vapaa-ajan toimintaa. Jo ensimmäisellä
kurssilla virisi voimakas omaehtoinen kerhotoiminta. Perustettiin muun muassa
oma urheiluseura Tyyskunto. Lisäksi toimi kirjallisuuskerho.
Kuntoutuskurssin ohjelmaa suunniteltaessa otettiin huomioon, että kurssilaiset
poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Kuntoutusohjelmakin olisi pitänyt
räätälöidä kunkin tarpeita vastaavaksi, mutta resurssit eivät kuitenkaan
mahdollistaneet tätä. Niinpä runko-ohjelma vietiin läpi melko kaavamaisesti.
Ohjelmaan sisällytettiin toimenpiteitä, joita kuntoutettava tarvitsee mahdollisimman
pian sokeutumisensa jälkeen. Kaikille oli kuntoharjoituksia, liikkumistekniikan
opetusta, käytännön taitojen opettelua, päivittäistoimintojen
oppimista, askartelua, pistekirjoituksen alkeiden opiskelua ja näkevien kirjoituskoneen
käytön opettelua. Kokemukset olivat rohkaisevia.
Pistekirjoituksen lukemisessa ja kirjoittamisessa sekä konekirjoituksessa
ehdittiin saavuttaa taito, joka riitti pohjaksi omatoimiselle jatko-opiskelulle.
Niin ikään opittiin tuntemaan apuvälineet ja käyttämään niitä. Opetuskeittiö
oli ahkerassa käytössä. Tavoitteena oli saavuttaa yksinkertaisen ruuanvalmistuksen
taito. Jokainen huolehti henkilökohtaisten tavaroidensa kunnossapidosta
ja säilyttämisestä, huoneensa siistimisestä, vaatetuksestaan,
jalkineistaan, vuoteestaan jne. Eräs tärkeimmistä tavoitteista oli liikkumistaidon
oppiminen. Kepin kanssa ja ilman totuteltiin suunnistautumaan sisällä
ja pihapiirissä sekä ympäristön maanteillä. Myös yleisissä kulkuneuvoissa
matkustamista harjoiteltiin. Kävelyretkiä, voimistelua ja urheilua harrastettiin.
Myös käsien käytön harjoittelu kuului ohjelmaan. Näin pyrittiin tekemään
huomioita kurssilaisten taipumuksista heidän ohjaamisekseen kurssin jälkeen
sopivalle työalalle tai ammattikoulutukseen.
Kuntoutumiskurssin keskeistä antia olivat keskinäiset ja ohjaajien kanssa
käydyt keskustelut. Erityiselle sijalle nousivat sokean opettajan, Seppo Lukkarin
kanssa käydyt keskustelutuokiot, joita kutsuttiin partakäräjiksi. Tällainen
vertaistuki onkin ollut sopeutumisvalmennuksen kantava voima.
Jo ensimmäisen kurssin johtopäätöksenä todettiin, että riittäviin tuloksiin
pääsemiseksi kurssiaikaa olisi pidennettävä. Tämä toteutui vasta kymmenen
vuotta myöhemmin.
62