Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

holhoavaa, se voi herättää ärtymystä. Jos tukea annetaan ennen kuin sitä
pyydetään tai siihen ollaan valmistautuneita, tuen vastaanottaminen voi olla
vaikeaa. Tuen saajalla on omat tavoitteensa ja on tärkeää, että tuen antaja
ymmärtää ne ja osaa ottaa tavoitteet tavalla tai toisella huomioon.
Vertaistuki on noussut 2000-luvulla tärkeäksi tutkimuskohteeksi coping-prosessia
ja arkielämässä selviytymistä selvitettäessä. Vertaistuella tarkoitetaan
yleensä sellaista sosiaalista tukea, jonka antajalla on kokemuksellista tietoa
stressitekijästä tai ongelmasta ja samanlaisia ominaisuuksia tuen saajan
kanssa (vrt. Embuldeniya ym. 2013). Oletuksena on yleensä, että vertaistuella
on joitakin sellaisia merkityksiä, joita muut sosiaalisen tuen muodot eivät
tarjoa. Suhteellisen vähän tiedetään kuitenkin siitä, millaisten mekanismien
kautta vertaistuen vaikutukset välittyvät. Esimerkiksi Moosin ja Holahanin
(2006) mukaan hyvin organisoiduissa ja koheesioltaan tiiviissä ryhmissä vammaisuuteen
liittyviä asioita voidaan ratkoa yhteistoiminnassa, jolloin yhteinen
ongelmanratkaisuprosessi tukee myös kunkin henkilökohtaista sopeutumista.
Yhteisöllinen coping voi johtaa myös muunlaiseen yhteistoimintaan. Muiden
auttaminen voi johtaa myös uusiin tulkintoihin elämän merkityksellisyydestä
ja muuttaa koko elämänkulkua parempaan suuntaan. Vaikutusmekanismeista
vertaistuen ja esimerkiksi ihmisten pystyvyyden ja sosiaalisen selviytymisen
välillä tarvitaan kuitenkin lisää tietoa.
Peggy Thoits (2011) on verrannut toisiinsa läheisten ihmisten antaman tuen
ja vertaistuen potentiaalisia vaikutuskanavia (taulukko 2). Hän arvelee läheisten
ihmisten tuen olevan tehokkainta silloin, kun se keskittyy toisaalta
yleiseen emotionaaliseen tukeen, toisaalta välineelliseen tukeen. Edellisessä
keskeistä on osoitus rakkaudesta ja välittämisestä sekä läsnäolon antama
turvallisuuden tunne, jälkimmäisessä osallistuminen käytännön tilanteisiin
toisaalta aineellisen, toisaalta käytännöllisen tuen antajana. Sen sijaan
tiedollisen tuen antaminen, erilaiset neuvot ja ohjeet eivät aina toimi parhaiten
silloin, kun tuen antajina ovat läheiset ihmiset. Läheisten yritykset ratkoa
”ongelmaa” voivat johtaa vastustukseen tai tunteeseen, että he eivät ole
lainkaan ymmärtäneet tilanteen luonnetta. Ongelmaksi voi myös muodostua
se, että läheinen ihminen on itse niin ahdistunut tilanteesta, että vuorovaikutustilanne
ei ole suotuisa sanoman perille menon kannalta.
Vertaistuen etuna on, että huolta aiheuttavista asioista on helpompi puhua
ilman, että tarvitsee itse olla huolissaan läheisen ahdistumisesta. Vertaisryhmien
antama konkreettinen palaute ja ohjeet voidaan kokea hyödyllisempinä
sen vuoksi, että ne perustuvat välittömiin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Teoreettisia näkökulmia psykososiaaliseen sopeutumiseen ja
sopeutumisvalmennukseen
123