Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Esityksiä ei kuitenkaan toteutettu sellaisinaan. Invalidihuoltoasiain neuvottelukunta
ryhtyi sen sijaan valmistelemaan invalidihuoltolain asteittaista
kehitysohjelmaa ja asetti ns. Ailion jaoston. Jaosto sisällytti sopeutumisvalmennuksen
vuonna 1970 valmistamaansa invalidihuoltolain muutosehdotukseen.
Jaosto ehdotti lakiin lisättäväksi joustavat invalidihuoltokurssit.
Vuoden 1972 invalidihuoltolain uudistus avasi aivan uudet mahdollisuudet
näkövammaisten kuntoutukselle.
Ainoastaan ns. kouluvalmiuskurssit järjestettiin Jyväskylän näkövammaisten
koulussa yhdessä koulun kanssa. Näkövammaisten ja heidän vanhempiensa
kursseja järjestettiin 1970-luvulla eri puolilla maata esimerkiksi hotelleissa.
Monitoimitalon myötä saatiin tilat lasten osastolle, jolloin kurssit voitiin
järjestää yhdessä paikassa tarkoituksenmukaisin välinein varustetussa kurssitilassa.
Myös näkövammaisten koululaisten ja opiskelijoiden opintotekniikan kurssit
tulivat sopeutumisvalmennuksena rahoitettaviksi. Niiden tavoitteena
oli tukea osanottajien valmiutta opiskella integroituina yhdessä näkevien
kanssa. VALTAVA-uudistuksen yhteydessä toiminta jatkui entisenä, mutta
rahoitus siirtyi invalidihuollosta terveydenhuollon vastuulle. Näkövammaisten
Keskusliitosta tuli valtakunnallinen palveluntuottaja. Vähitellen
vaikeavammaisten kuntoutuksen rahoittajaksi tuli Kansaneläkelaitos.
Näkövammaisten henkilöiden kuntoutumistarve
Useimmilla kuntoutujilla oli menossa depressiovaihe. Toiset olivat alistuneen
passiivisia, toiset taas aggressiivisia. Psyykkisiin ongelmiin ei kursseilla
pystytty vuosikausiin paneutumaan kovinkaan perusteellisesti, koska
henkilökunnassa ei ollut psykologian asiantuntemusta. Kurssien pääpaino
oli vielä 1970-luvun jälkipuoliskolla teknisten taitojen opettelussa. Työikäisten
näkövammaisten sopeutumisvalmennus tähtäsi edelleen voimakkaasti
työelämään, mutta yhtä hyväksyttynä tavoitteena pidettiin myös ylläpitävää
kuntoutusta ja hoitoa.
Juuri henkiset vaikeudet olivat monesti muun kuntoutuksen esteenä. Psyykkisten
ongelmien poistaminen tai lievittäminen on välttämätöntä, jotta näkövammainen
voisi edistyä esimerkiksi päivittäisten taitojen opettelussa. Tilanne
kohentui, kun Tyyskylään palkattiin psykologi 1970-luvun puolivälissä.
Järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus
65