Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Kurssien järjestäjien edellytettiin kiinnittävän huomiota seuraaviin tavoitteisiin
kurssien toteuttamisessa:
− monipuolisen tiedon antaminen vammaisten kuntoutuksesta ja sosiaaliturvasta
− virikkeiden antaminen omatoimiseen opiskeluun ja harrastuksiin
− informaation antaminen mielenterveysongelmista ja keinoista niiden hoitamiseksi
− yhteistyö kunnan sosiaalilautakunnan ja terveysviranomaisten kanssa käsiteltäessä
osanottajien jatkosuunnitelmia ja kuntoutuksen tarvetta.
Edellinen esimerkki on vuoden 1974 kurssipäätösten yhteydessä lähetetystä
liitekirjeestä.
Toiminnan alusta lähtien koettiin tärkeäksi liittää sopeutumisvalmennus vammaisen
henkilön ympäristöön. Vammaisuudessa on kyse myös ympäröivästä
yhteiskunnasta ja sen suhteesta vammaiseen. Tämä suhde korostui sosiaalihallituksen
vuonna 1975 järjestämässä ensimmäisessä vaikeavammaisuutta
käsittelevässä seminaarissa. Pääjohtaja Alli Lahtinen totesi tuolloin puheessaan:
”Entistä tärkeämmäksi tulee se, miten vammaiset otetaan huomioon
kaikissa yhteiskunnallisissa toiminnoissa … Monet yhteiskunnan rakenteelliset
tekijät vähentävät vammaisten mahdollisuuksia aktiiviseen elämään, tekevät
heistä invalideja …Vammaisuus ei ole ainoastaan yksilöllinen ongelma.
Yksilön vammaisuus on hyvin suhteellinen, toisten ihmisten toiminnoista ja
yhteiskunnan järjestelyistä riippuvainen suoriutumiseste.” (Lahtinen 1975).
Lahtisen kannanotto oli tärkeä myös sopeutumisvalmennuksen kannalta, sillä
siinä sopeutumis-käsitteen alistamiseen viittaavaa merkitystä analysoitiin
entistä syvällisemmin ja laajemmin osoittamalla sen yhteys myös muihin ihmisiin
ja yhteiskuntaan.
Nykytermein ilmaistuna lyhytaikaisen kurssitoiminnan toteuttajat olivat kokemusasiantuntijoita.
Tämä oli tärkeä lähtökohta myös toiminnan sisällön kannalta.
Kurssien järjestäjät määrittelivät, mikä juuri heidän edustamansa vammaryhmän
kannalta oli tärkeää. Toiminnan alusta alkaen pidettiin tärkeänä
kurssien sisällön monipuolisuutta. Sosiaalisten ja psyykkisten osa-alueiden
tuli olla mukana ohjelmassa. Jos ohjelma painottui liiaksi perinteiseen lääkinnälliseen
kuntoutukseen, kurssin sisältöä tuli monipuolistaa.
Ilahduttavaa oli uusien toimijoiden mukaan tulo. Kyseessä saattoi olla entuudestaan
melko tuntematon ja useasti myös harvinainen vammaryhmä, jonka ti-
Sopeutumisvalmennuksen alkutaival
21