Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

akentuvan praktisen järjen olisi jo luullut kertovan, kuntoutuksen tehtävä ei ole
opettaa vaan oppia. Tästä ei seuraa, että sosiaalipolitiikan ja sopeutumisvalmennuksen
yhtenä osatekijänä olisi tyydyttävä vain jälkien korjaamiseen ja lohduttamiseen.
Kysymys on siitä, että sitä tilannetta, johon opetus voisi kohdistua,
ei enää ole tai sen tilanteen aiheuttajat eivät ymmärrä, mitä ovat tulleet tehneeksi.
Sopeutumisvalmennus antaa selviytymistaitoja kaiken varalta.
Kuntoutuminen ihmisyyden tunnustamisena
Kuntoutuksen kaikkein yleisluontoisin ja samalla olennaisin tehtävä on tunnistaa
ja tunnustaa ihminen sellaisena kuin hän on ja hänen pitäisi olla.
Nykytilan ja tulevaisuuden yhtäaikainen tarkastelu luo kuntoutukselle ja
kuntoutumiselle jännitteen, joka on purettava ja säilytettävä muuttuneena.
Kuntoutuksen suomalaisessa kehityshistoriassa on erikoista kansalais- ja
vammaisjärjestöjen suuri merkitys palvelujen tuottajina. Kuntoutuksen kehittyessä
sodan jälkeisessä tilanteessa 1940-luvun puolivälissä valtion katsottiin
olevan niin huonoissa varoissa, että järjestöillä uskottiin olevan paremmat
ja joustavammat toimintaedellytykset. Aina 1970-luvun loppuun asti
kuntoutuksessa annettiin etusija kolmannen sektorin palveluntuottajille, ja
tätä kehitystä tukivat yhtäältä Kela, jolta vielä nykyisinkin on kielletty palvelujen
ostaminen julkisilta organisaatioilta, ja Raha-automaattiyhdistys, jota
on aina pidetty järjestöjen toiminnan rahoittajana. Tämän järjestelyn ohessa
vammaisjärjestöjen ideologinen vaikutusvalta, asiakas-, potilas- ja kuntoutujalähtöisyys
on ollut elimellinen osa kuntoutusta ja vammaishuoltoa sen
alusta lähtien. Järjestöt edustivat ensimmäisenä nykyisin niin keskeisenä
pidettyä voimaantumisen tai valtaistumisen (empowerment) näkökulmaa, ja
siltä pohjalta kuntoutukselle yleisesti ja sopeutumisvalmennukselle erityisesti
voi antaa nimen ”ihmisyyden tunnustaminen”.
Kuntoutuksen osajärjestelmillä on erilaiset ”täyden ihmisyyden” (so. kuntoutumisen)
kriteerit, jotka piilotetaan kuntoutuspoliittisen työnjaon taakse. Sopeutumisvalmennus
on tässä mielessä hyvin oireellinen ja kehitystä valaiseva
toimenpide, koska sopeutumisvalmennusta puhtaassa mielessä on enää
hyvin harvassa paikassa. Useimmat kuntoutuksen osajärjestelmät painottavat
tuotannollisuutta ja työkykyä, ja siinä yhteydessä on mahdotonta puolustaa
sopeutumisvalmennuksen merkitystä. Kelakin liittää sopeutumisvalmennukseen
yleisemmän käsitteen ”kuntoutus” ja käyttää palvelulinjaluokitusta
”sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssit”. Sopeutumisvalmennus näyttää
jäävän terveydenhuoltolain mukaiseksi lääkinnälliseksi kuntoutukseksi
ja sen lähialue, sosiaalihuolto kohdistaa huomionsa ”aikuissosiaalityöhön”.
Ihminen suhteessa ympäristöönsä
213