Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

5.4 Invalidihuolto kuntien vastuulle
5.4.1 VALTAVA-uudistus, sosiaalihuoltolaki ja terveydenhuollon
lainsäädäntö
Suomeen oli vähitellen kehittynyt tilanne, jossa valtion avustus kuntien sosiaali-
ja terveydenhuoltoon muodosti kirjavan peiton. Invalidihuolto oli ollut
1940-luvulta alkaen käytännöllisesti katsoen kokonaan valtion rahoittamaa
toimintaa. Vammaisjärjestöjen ja muunkin kolmannen sektorin rooli palvelujen
tuottamisessa oli keskeinen. Sosiaalihuollon muihin toimintoihin valtion
avustusta tuli sen sijaan hyvin erilaisin perustein, yleensä laitospalveluihin
enemmän kuin avohuoltoon. Esimerkiksi kuntien sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen
valtion avustusta ei tullut juuri lainkaan. Kehitysvammahuoltoon
oli muodostettu kuntayhtymät, erityishuoltopiirit, jotka saivat valtionavustusta
yhtenäisin kriteerein. Valtionosuuksissa oli suuria eroja sosiaalihuollon ja
terveydenhuollon välillä.
Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti VALTAVA-uudistuksen nimellä kulkeneen
reformin, joka rakensi maahan yhtenäisen suunnittelu- ja rahoitusjärjestelmän
koko sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sosiaalihallituksen yleiskirjeessä
(A4/1984 va) näistä uudistuksista todettiin seuraavaa: ”Sosiaali- ja
terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (SVOL
677/1982) ja sosiaalihuoltolain (710/1982) voimaantuloon liittyen invaliidihuoltolakiin
on tehty merkittäviä muutoksia. Näiden säännösten seurauksena
invalidihuollon toteuttamisvastuu siirtyy valtiolta kunnille. Invalidihuollon
rahoitus, joka tähän mennessä on suoritettu pääasiassa valtion varoista, jakaantuu
kuntien ja valtion kesken.”
Pääosa invaliidihuoltolain nojalla siihen asti järjestetystä lääkinnällisestä
kuntoutuksesta siirrettiin vuoden 1984 alusta terveydenhuollon tehtäväksi
(invaliidihuoltolain muutos 704/1982). Terveydenhuollon lääkinnällisen
kuntoutuksen tehtävät määriteltiin yleissairaalalaissa (673/1983) ja kansanterveyslaissa
(674/1983) sairaanhoitoon kuuluviksi. Lääkinnälliseen kuntoutukseen
kuului lakien mukaan kuntouttavien hoitotoimenpiteiden lisäksi
kuntoutustarvetta ja mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, apuvälinehuolto,
sopeutumisvalmennus- ja ohjaustoiminta sekä muut näihin rinnastettavat
toimenpiteet.
Terveydenhuollon tehtävää lääkinnällisessä kuntoutuksessa täsmennettiin
vielä tarkemmin yleissairaanhoitoa, kansanterveystyötä, mielensairaanhoi-
30