Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

substanssista, joita ovat materia ja henki. Ihmisessä materiaa edustaa hänen
ruumiinsa ja henkeä hänen tietoisuutensa, joka on erillään ruumista 10 .
Tiede viehättyi Descartésin tutkimusmetodista, jonka mukaan ainoa, mikä oli
varmaa, oli oma ajattelu. Kaikkea muuta oli epäiltävä eli tutkittava tarkemmin.
Tieteellisenä metodina se on kuitenkin merkinnyt subjektin ja objektin
vastakkainasettelua, jossa tutkijasubjekti tekee ulkopuolelta havaintoja tutkimuskohteestaan
(Saastamoinen 2001, 261–262). Yhteiskunnan ja kulttuurin
kannalta katsoen Descartésin filosofia, jossa ihmiselle annettiin luomakunnan
”herruus” uskoen hänen järjellään kykenevän ratkaisemaan kaikki vastaan
tulevat ongelmat, sopi hyvin valistusajan henkeen. Descartésin filosofiaa
pidetäänkin erityisesti modernin aikakauden filosofiana (Hautamäki 1996,
vrt. Hall 1999, 29–34).
Valistusajan ”suuret kertomukset” ovat kuitenkin jo aikaa sitten pettäneet lupauksensa,
ja niiden tilalle ovat tulleet paikalliset eli ”pienet kertomukset”
(Lyotard 1985). Modernien yhteiskuntarakenteiden murtuessa koko yhteiskunta
alkoi muuttua informaatioteknologian kehittymisen vauhdittamana nopeassa
tahdissa. Muutoksen mukanaan tuomat uudet ilmiöt herättivät myös
tiedemaailman tarkistamaan lähestymistapojaan, sillä ne osoittivat, että varmoina
tiedonlähteinä pidetyt Descartésin filosofiaan nojautuvat paradigmat
eivät näiden uusien ilmiöiden selittämisessä toimi. Tämän artikkelin kontekstin
kannalta pidän tärkeänä tässä kohden korostaa, että Descartésin käsite
”tietoisuus” ei sisällä itsetietoisuutta eikä ota huomioon ihmisen tiedostamatonta
tajuntaa. Se rajoittuu tarkoittamaan vain kykyä ajatella, rationaalista
järjen käyttöä, joka edustaa vain yhtä puolta ihmisyydestämme. Sekä tunteet
että mielikuvamaailma, joiden varassa ihminen luo maailmankuvaansa
ja jossa hänen identiteettinsä kehkeytyy, tulivat Descartésin filosofiassa kokonaan
sivuutetuiksi. Nämä puutteet näkyvät edelleen vahvasti länsimaisen
yhteiskunnan rakenteissa. Niitä hallitsevat talouden intressit, joille ihminen
on alistettu. Hautamäen (1996, 21) mukaan minuuden samaistaminen tietoisuuteen
on keskeisimpiä rationalistisia harhoja länsimaisessa filosofiassa.
Hän pitää psykoanalyysin ansiona sitä, että se on syventänyt aikaisempaa
filosofista ihmiskuvaa korostamalla tiedostamattoman osuutta. Ei-tietoisen
tajunnan huomioon ottaminen tekee ymmärrettäväksi ihmisen toiminnan
emotionaalisen perustan. Se antaa sille sen tarvitseman arvopohjan.
10 Varton (2001, 12) mukaan Descartés uskoi tietoisuuden olevan Jumalan puhetta
ihmisille.
178