Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

asettumaan kuntoutujan asemaan sekä neuvomaan ja ohjaamaan häntä
ikään kuin ”samalta viivalta”. Kokemusasiantuntemus on aivan yhtä tärkeää
kuin koulutuksella saatu asiantuntemus. Sopeutumisvalmennuksen perusideaa
ei pitäisi tuhota talous- ja tehokkuusvaatimusten edessä. Kuntoutumisprosessia
ei voida lyhentää kurssiaikoja lyhentämällä.
Aivoliitto ry
Maria Malmi, Päivi Liippola
Afasialiiton perustivat vuonna 1977 Helsingin, Turun, Keski-Suomen ja Pohjois-
Suomen afasiayhdistykset. Yhdistystoiminta, kerhot ja sopeutumisvalmennus
käynnistyivät ammattilaisten aktiivisuudesta. Helsingin yhdistys oli perustettu
1971 ja Turun yhdistys 1974, jotta sairastuneilla olisi mahdollisuuksia tavata
toisiaan. Puhekyvyn menetys koettiin oleellisesti elämänlaatua heikentävänä
asiana, koska se vaikeutti yhteyden-pitoa muihin ihmisiin. Sairastunut ei usein
pystynyt puhumalla käsittelemään sairastumisen aiheuttamia tunteita, ja eristyneisyys
ja ulkopuolisuus uhkasivat. Sopeutumisvalmennusta tarvittiin.
Sopeutumisvalmennustoiminta
Ensimmäiset sopeutumisvalmennuskurssit olikin suunnattu pääasiassa henkilöille,
joilla oli afasia aivoverenkiertohäiriön jälkiseurauksena. Vasemman
puolen halvauksen saaneet, kuten silloin sanottiin, tulivat mukaan 80-luvun
lopulla. Isot yhdistykset järjestivät 70-luvun puolivälistä alkaen paikallisia
sopeutumisvalmennuskursseja keskussairaaloiden ja sosiaalihallituksen
varoin. Kullakin yhdistyksellä oli yleensä vain yksi kurssi kesässä. Helsingin
yhdistyksen toimintakertomuksessa mainitaan, että kesän 1975 kurssille
osallistui 43 ”afaatikkoa”, 6 omaista ja 18 työntekijää, mutta tavallisesti kurssit
olivat puolta pienempiä.
Sopeutumisvalmennuksen järjestäminen siirtyi 1980-luvun alussa yhdistyksiltä
silloisen Afasialiiton vastuulle, koska sillä oli kattojärjestönä paremmat
mahdollisuudet rahoituksen hankkimiseksi ja kurssitoiminnan kehittämiseksi
valtakunnallisesti. Afasialiiton sopeutumisvalmennustoiminta kuvattiin jatkumona,
jossa on tieto-, toiminta- ja tunnepainotteisia sisältöjä. Kuntoutujan
oma motivaatio toipua ja kuntoutua oli tärkeä tavoite. Sopeutumisvalmennuksen
tarkoituksena oli auttaa sairastunutta käymään läpi sairastumisen
aiheuttamaa kriisiä. Kuntoutujaa houkuteltiin pois sairaan roolista kohti kun-
Järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus
69