Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

mintaa. Vuosina 2003 ja 2013 sopeutumisvalmennukseen annettujen avustusten
vertailu antaa yhden kuvan vuosikymmenessä tapahtuneesta muutoksesta.
Sopeutumisvalmennukseen annettu tuki on säilynyt käytännössä
entisellä tasolla, käyvin hinnoin lisäys on ollut 7 761 t€:sta 9 135 t€:oon.
Jos rahanarvon muutos 20 % kymmenessä vuodessa otetaan huomioon,
vuoden 2003 avustus vastaisi vuoden 2013 rahassa 9 302 t€:a. Järjestöjä
on ollut viitisenkymmentä kumpanakin vuotena. (Mykrä, 2014.)
Vuonna 2003 avustusta saaneista järjestöistä kymmenen vuotta myöhemmin
oli jäänyt pois kaksitoista ja niiden saama keskimääräinen RAY-avustus oli
hieman alle 50 000 €, kun taas vuoden 2013 neljän ”uuden” sopeutumisvalmennusavustusta
saaneen rahamäärä oli keskimäärin 100 000 €. Muutoksessa
lienee reaktiota muuttuviin tarpeisiin, järjestöjen omaa ja keskinäistä
kehitystä sekä julkisten palvelujen ja Raha-automaattiyhdistyksen työnjaon
muutosta. Uusien järjestäjien alhainen määrä viittaa järjestöjen toiminnan
vakiintumiseen.
Kelan kuntoutuksessa sopeutumisvalmennusta saaneiden määrä on laskenut
harkinnanvaraisen kuntoutuksen osalta 4 211 kuntoutujasta (2004)
3 034 kuntoutujaan (2012), 28 %. Vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa
kehitys on ollut vielä voimakkaampaa, 1 959 kuntoutujasta (2004)
1 199 kuntoutujaan (2012), 39 %.
Sopeutumisvalmennuksen jakautuminen kolmelle toimeksiantajalle on synnyttänyt
myös vastaavat kolme kehittämis- ja ohjausjärjestelmää. Karkeasti
sanoen:
• sosiaali- ja terveydenhuollon sopeutumisvalmennus on pääosin lääketieteellisin
perustein (Käypä hoito -suositukset ääriesimerkkinä) toteutettua
toimintaa
• Kelan sopeutumisvalmennusta ohjaavat Kelan luomat palvelustandardit ja
tarjouskilpailut
• Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa sopeutumisvalmennuksessa
ohjaavina elementteinä ovat STM:n kehyssuunnitelma RAY:lle ja järjestöjen
RAY:tä tyydyttävä innovatiivisuus.
Näissä kolmessa linjassa kehittämisimpulssit syntyvät eri paikoissa ja muutosalttius
on erilainen, ei välttämättä missään sen suurempi tai pienempi kuin
toisessa. Vaikka tarvetta yhteen sopeutumisvalmennuksen paradigmaan ei
olisikaan, kehittämistyön tieltä pitäisi kuitenkin raivata epäolennaiset hallinnolliset
ja rahoitukselliset esteet.
Ihminen suhteessa ympäristöönsä
217