Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

Ennakoinnilla ja yhteistyöllä voitaisiin realistisesti arvioida, mitkä ovat kunnan
mahdollisuudet tuottaa erilaisia palveluja. Ihanteellista olisi, jos järjestöt
pystyisivät viemään valtakunnallista tietotaitoa kentälle niin, että syntyneet
ratkaisut olisivat tasapainossa sekä tietotaidon että paikallisten olosuhteiden
näkökulmasta (Koivikko ja Sipari 2006).
Pidemmät yksilökuntoutuksen jaksot tulisi myös suunnitella yhdessä hoitavan
yksikön kanssa. Suositeltavaa olisikin, että kurssien vastuuhenkilöt järjestäisivät
yhteispalaverin hoitavan tahon kanssa, sairaalan edustaja voisi olla mukana
esim. jakson aloitus- ja lopetusneuvotteluissa. Silloin myös perheen voimavarat
tulisivat paremmin huomioiduksi: tarvitseeko henkilö/perhe tukea kurssin
jälkeen ja mikä on ollut mahdollinen kantava voima (Uusitupa 2013). Samansuuntainen
toive on Järvikosken (2009) tutkimuksen mukaan myös vanhemmilla.
Vanhemmat toivovat asiakasyhteistyön lisäämistä ja tehostamista mutta
myös tähän hajautettuun palvelujärjestelmään koordinoijaa seuraamaan palvelujen
toteutumista. Vanhemmille jäävää palvelujen organisointivastuuta voisi
vähentää asiakasyhteistyötä lisäämällä ja nimeämällä kuntoutuksen yhdyshenkilön,
jolta vanhemmat saisivat tarvitsemaansa tukea ja johon he voisivat
ottaa tarvittaessa yhteyttä (Järvikoski 2009).
Lääkärin ja sosiaalityöntekijän näkemykset perheen
tuen tarpeesta
On perheitä, joille suositellaan sopeutumisvalmennusta joka käyntikerralla
sairaalassa, mutta perhe ei kuitenkaan halua tai ole valmis siihen. On perheitä,
jotka hakevat joka vuosi sopeutumisvalmennukseen, vaikka siihen ei
ehkä olisi tarvetta. Nuoret perheet usein haluavat kaiken tiedon heti. Olettamus
kuitenkin on, että kaikki perheet haluavat osallistua, mutta jokainen perhe
toimii omalla yksilöllisellä tavallaan. Kun huoleen tartutaan riittävän ajoissa,
henkilö/perhe hyötyy kurssista parhaiten. Ensin kuitenkin on tiedettävä,
mikä perheen huoli on. Pitää myös arvioida, miten yksilö ja perhe pystyvät
kohtaamaan uusia ihmisiä. Kaikki eivät koe tarvetta yhteisiin kokoontumisiin
isolla joukolla, koska eivät persoonaltaan ole niin sosiaalisia. Jos jotakin asiaa
ei koeta itselle tärkeäksi, ei siihen yleensä myöskään löydy motivaatiota.
Sopeutumisvalmennuksesta saadaan varmasti paras hyöty, kun asiakkaat
itse ovat motivoituneita siihen.
Tärkeää olisi saada tutkimustietoa erilaisilla sopeutumisvalmennuskursseilla
olleilta perheiltä itseltään esimerkiksi sairaalakäyntien yhteydessä toteute-
Terveydenhuolto, Kela ja RAY
sopeutumisvalmennuksen mahdollistajina
305