Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

4. asenteet
5. palvelu, hallinto ja politiikat.
Pääluokat jakaantuvat edelleen yhden tai kahden tason hierarkioihin, ja jo
edellä olevasta pääluokkaluettelosta näkee, että kyseessä on sekava monitasoinen
käsitekokonaisuus. ICF-käsikirjassa todetaankin, että ”nämä tekijät
on otettava huomioon toimintakyvyn kaikkien osa-alueiden yhteydessä”.
Lisäksi myönnetään, että ”ympäristötekijöiden vaikutus on monisyistä
ja monimutkaista niiden ihmisten elämään, joilla on terveysongelmia. On
toivottavaa, että tutkimus tulee tulevaisuudessa parantamaan ymmärrystä
ympäristön ja ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta.”
Ihminen ympäristössään -suhteen kannalta ongelmallinen on ympäristöpääluokkien
3 (Tuki ja keskinäiset suhteet) ja 4 (Asenteet) ero, joka tarkoittaa
pelkästään sitä, että edellisessä ovat sosiaalista tukea antavat ihmiset
(lähiperheistä ammattihenkilöihin) ja jälkimmäisessä heidän asenteensa
vammaista henkilöä ja kuntoutujaa kohtaan. Luokituksen mukaan sosiaalinen
tuki ja keskinäiset suhteet ovat asenteista puhdistettuja resursseja ja
rakenteita.
ICF-luokituksessa ihmistä ja hänen ympäristöään pidetään erillisinä asioina,
joita yhdistää ”vuorovaikutus”. Koska ihmistä ei ole olemassa ilman ympäristöä,
ICF:n ympäristöluokitus on tärkeä ja välttämätön mutta epäkypsä lisä eikä
sitä voi sellaisenaan soveltaa kuntoutuksessa. On etsittävä toisenlaisia teoreettisia
malleja. Ihmisen ja hänen ympäristönsä erottaminen toisistaan synnyttää
turhaan tarpeen palauttaa juuri hajotettu ykseys. Ihminen on nähtävä
oman ympäristönsä tulkitsijana ja muovaajana siten, että hän on erottamaton
osa ympäristöään niin, että ei ole löydettävissä kohtaa, jossa ihminen päättyy
ja ympäristö alkaa. Toisin voi väittää vain jokin kuvitteellinen ulkopuolinen tarkkailija,
joka usein esittäytyy tutkijaksi ja yrittää siirtää itsensä todellisuuden ulkopuolelle.
Ulkopuolisen tarkkailija-tutkijan malli voi toimia luonnontieteellisissä
koeasetelmissa, mutta sosiaalisten ilmiöiden tutkimusta ei kannata tehdä
”yksilö vastaan ympäristö” -rakenteella. Päinvastaisista yrityksistä huolimatta
ICF perustuu edelleen ajatukselle, että terveydenhuollon asiantuntijat ovat
hoidettavan kohteensa, potilaansa, ulkopuolella olevia ja hänestä riippumattomia
toimijoita, jotka voivat muuttaa yksilön ympäristöä häntä kuulematta. Siitä
aiheutuu uusia sopeutumistehtäviä.
ICF-luokituksen tekijät (tuhannet eri maissa työskentelevät, pääasiassa terveydenhuollon
ammattihenkilöt) eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ottaa luokittelun
taustaksi mitään yhteiskuntatieteellistä teoriaa. Syy saattaa olla se,
206