Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

4.2 Sosiaalihallituksen selvitys
sopeutumisvalmennuksen sisällöstä
Vuoden 1975 toukokuussa sosiaalihallituksen vammaishuolto-osasto lähetti
selvityspyynnön kaikille lyhytaikaisen kurssitoiminnan järjestäjille eli
33 vammaisjärjestölle. Kurssitoimintaa oli tuolloin toteutettu kolmen vuoden
ajan ja edessä oli neljäs kurssikesä. Selvityksessä pyydettiin tietoa
seuraavista asioista:
- Miten järjestäjä on määritellyt kurssin yleistavoitteet
- Miten järjestäjä on määritellyt kurssin erityistavoitteet
- Mitä vaikeuksia on esiintynyt tavoitteiden toteuttamisessa, kun otetaan erityisesti
huomioon käytettävissä oleva kurssiaika, henkilökuntaresurssit ja
yhteistyökysymykset kuntoutukseen liittyvissä jatkosuunnitelmissa
Seuraavan vuoden toukokuussa kurssien järjestäjät kutsuttiin neuvottelutilaisuuteen,
jossa selvityksen tuloksia esiteltiin. Vastauksista laadittiin kolmesivuinen
yhteenveto, josta seuraavassa esitetään keskeisimmät asiat (Heiskanen
1976). Selvitys oli käytössä vuosien 1976–1986 aikana eli syksyllä
1986 julkaistuun Sopeutumisvalmennuksen kehittäminen -raporttiin saakka
(Sosiaalihallitus 1986).
Vastauksista hahmottui kolme sopeutumisvalmennuksen yleistavoitetta:
psyykkisen itsenäistämisen tavoite, toimintakyvyn edistämisen tavoite ja sosiaalisen
itsenäistämisen tavoite.
Psyykkisen itsenäistämisen tavoitteena on vamman tai sairauden aiheuttaman
tilanteen uudelleen arviointi. Tällöin henkilö tiedostaa ja hyväksyy
vamman asettamat rajoitukset ja oppii käyttämään kaikkia jäljellä olevia resurssejaan.
Keskusteluryhmiin osallistuminen antaa kokemuksen siitä, että
omat ongelmat eivät ole ainutlaatuisia tai ylitsepääsemättömiä. Psyykkisen
itsenäistymisen tavoite on yleinen, kaikkia ihmisiä koskeva tavoite, johon
vamma tai sairaus voi tuoda omat erityispiirteensä.
Toimintakyvyn edistämisen tavoitteena on antaa osallistujalle valmiuksia
vamman kannalta välttämättömiin erityistaitoihin ja motivaatiota niiden
omaksumiseen. Eri vammaryhmien yksilölliset erot määrittävät kurssien sisältöjä,
kuten viittomakielen opetus kuulovammaisten lasten vanhemmille ja
liikkumistekniikan opetus näkövammaisille. Monet valmiudet ja uudet taidot
vaativat pitkällistä paneutumista. Vaikka kurssiaika on lyhyt, on kuitenkin
mahdollista perehdyttää uusiin asioihin ja antaa asennemuokkausta ja mo-
26