Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

laisia henkilökohtaisia ja käsittelyä vaativia asioita, joita muille kuin vertaisille
ei uskaltaisi kertoa. Muiden hyväksyntä ja ymmärrys vähentävät kokemuksiin
sisältyvää tunnekuormaa, esimerkiksi syyllisyyttä ja häpeää.
Toivon herääminen
Vertaisryhmässä on usein sopeutumisen eri vaiheissa olevia jäseniä. Muita
pidemmälle jo edenneet voivat omilla kokemuksillaan auttaa ja herättää toivoa
niissä, jotka ovat vasta sopeutumisensa alussa.
Samankaltaisuuden kokeminen
Vertaisryhmässä voi yllätyksekseen huomata, ettei ole ainoa samanlaisten
sopeutumisongelmien kanssa kamppaileva. Omaa tilannettaan voi pitää
jopa ”normaalina” tilanteeseen kuuluvana asiana, jolloin siitä on helpompi
päästä etenemään seuraavaan sopeutumisen vaiheeseen.
Auttamalla toista auttaa myös itseään
Vertaisryhmän jäsenten itsetunto kohoaa, kun he kokevat voivansa auttaa
toisia ryhmän jäseniä. Muuttuminen autettavasta auttajaksi, vaikka hetkellisestikin,
lisää tunnetta oman elämän hallinnan paranemisesta.
Omien sosiaalisten taitojen parantaminen
Ryhmässä jäsenet vertaavat koko ajan, eri tavoin, tietoisesti ja tiedostamattaan,
itseään muihin. Usein he joutuvat tarkistamaan ajatuksiaan ja toimintatapojaan
myös ryhmältä saatavan suoran palautteen vuoksi. Sopeutumisvalmennusryhmissä
käytetään usein menetelmiä, jotka opettavat katsomaan
itseään ikään kuin toisten silmin. Myös silloin voi huomata muutosten tarpeen
itsessään helpommin kuin ohjaajalta saatavan palautteen avulla. Kolmas
erityisesti psykososiaalisessa kehityksessään alussa oleville tai sinne
taantuneille ryhmille sopiva keino on ns. mallioppiminen tai jäljittely.
Sosiaalisen tuen saaminen
Riittävä ryhmän koheesio, kiinteys ja yhdessä luotu myönteinen ja kannustava
ilmapiiri ovat välttämättömiä sopeutumista edistäviä ryhmädynaamisia ilmiöitä,
jotka olisi saatava syntymään heti sopeutumisvalmennuksen alussa.
234