Sopeutumisvalmennus_suomalaisen kuntoutuksen oivallus_RAY2014

5.2 Kuntoutusjärjestelmän uuden rakenteen suunnittelu
Kuntoutuskomitean esittämä erillinen kuntoutusjärjestelmä ei toteutunut,
mutta Ailion jaoston työ kuntoutuksen sisällön monipuolistamiseksi jatkui
ja johti invaliidihuoltolain vähittäiseen uudistamiseen. Myös sopeutumisvalmennus
sai paikkansa lakisääteisessä invalidihuollossa.
Sosiaali- ja terveysministeriö totesi kuntoutustoiminnan kattavan invaliidihuoltolain
soveltamista laajemman kokonaisuuden eikä Kuntoutuskomitean
ehdottaman järjestämisen toteutumiselle ollut edellytyksiä. Oli edettävä
toista reittiä. Ministeriö käynnisti vuonna 1975 alustavan selvitystyön
kuntoutustoiminnan kehittämiseksi. Kuntoutusorganisaation kehittämistä
on sen mukaan tarkasteltava usealla tasolla: kuntoutuspalvelujen tuottamisen,
kuntoutuksen yksilötason tehtävien, kuntoutuksen rahoituksen sekä
eri hallinnonalojen yhteistoiminnan tasoilla. Selvityksen tekijäksi kutsuttiin
Aulikki Kananoja. Selvitystyön loppuraportti valmistui helmikuussa 1976,
ja se sai nimekseen ”Kuntoutuksen nykytilanteen ongelmat ja alustava
luonnos ehdotukseksi kuntoutusorganisaation kehittämisestä”. Nimi kuvaa
ministeriön varovaisuutta tehdä itse ehdotuksia kuntoutusjärjestelmän rakenteeksi.
Alustavan selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö,
opetusministeriö ja työvoimaministeriö sopivat jatkotyön toteuttamisesta
kolmessa eri työryhmässä:
- sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa Kuntoutuspalvelujärjestelmän kehittämistoimikunnassa
- opetusministeriön alaisessa Vammaisten ammatillisen koulutuksen toimikunnassa
- työvoimaministeriön alaisessa Vajaakuntoisten työvoimapalvelun kehittämistoimikunnassa.
Toimikunnat työskentelivät koordinoidusti, ja niiden mietinnöt valmistuivat
vuonna 1979. Sopeutumisvalmennusta ei erikseen näissä mietinnöissä käsitelty,
mutta se kuului kuntoutuspalvelujärjestelmän tehtäväalueeseen.
Olennaista myös sopeutumisvalmennuksen näkökulmasta oli kuntoutusjärjestelmän
rakennetta koskeva ratkaisu. Erillisen kuntoutusjärjestelmän
sijasta kuntoutuksen katsottiin kuuluvan elimellisesti kunkin hallinnonalan
vastuualueeseen ja kokonaisuus rakennettiin niiden välisten yhteistoimintaelinten
varaan. Paikalliselle tasolle tuli perustaa yksilöiden kuntoutusasioita
28