Rautatieliikenteen simuloinnin merkitys ... - Liikennevirasto

232.2.3 Aikataulun laatuAikataulun kvantitatiivinen tai tekninen laatu tarkoittaa junien arvioitua mahdollisuuttapysyä aikataulussaan tai täsmällisyyttä eli liikenteen toteutumaa suunnitelmaan nähden.Laatuun liittyviä tekijöitä ovat pelivara, häiriöherkkyys sekä aikataulussa pysymisenmahdollisuus tai sen toteutuma. Yhden tekijän muuttuminen vaikuttaa myös muihintekijöihin. (Mäkitalo 2001.)Junan aikataulu sisältää aina pienen pelivaran, jonka rajoissa juna pyrkii liikkumaan.Pelivara ilmoitetaan yleensä prosentteina. Tämä prosenttiluku ilmaisee, miten paljonjuna voi liikkua myöhässä pysyen kuitenkin aikataulussaan. Pelivara voidaan määrittääetäisyyden tai matka-ajan perusteella. Pelivaran määrään vaikuttaa yleensä junatarjonta,rataosuus ja ratatöiden määrä. (Mäkitalo 2001.)Pelivaratavoite on Suomessa noin 10 prosenttia. Se on havaittu käytännössä sopivaksiarvoksi. Kansainvälinen rautatieliitto UIC suosittelee hieman alempaa arvoa, junannopeudesta riippuen 7–9 prosenttia. Pelivara koetetaan jakaa aikataulussa tasaisesti,kokemuksen mukaan. Aikatauluteknisistä syistä pelivarasta voidaan tinkiä joissainpaikoissa ja joissain taas ajaa löysemmällä pelivaralla. Junalla saattaa olla esimerkiksialussa tiukempi aikataulu ja lopussa enemmän pelivaraa. (Hovi ja Paasikivi 2007.)Häiriöherkkyys tarkoittaa aikataulun kyvyttömyyttä vaimentaa junan myöhästymisenvaikutuksia. Jos aikataulu on häiriöherkkä, yhden junan myöhästyminen saattaamyöhästyttää useita muita junia. Kun liikennesuorite ja kapasiteetin käyttöaste kasvavat,myös häiriöherkkyys kasvaa ja palautumiskyky häiriötilanteista normaalitilanteeseenheikkenee. (Mäkitalo 2001.)2.2.4 Rautatieyritysten aikataulusuunnittelu yleisestiAikataulusuunnittelu on keskeisessä roolissa rautatieliikenteessä. Rautatieverkollaliikkuu suuria liikennevirtoja niukkojen resurssien vallitessa. Toimivan aikataulunavulla hallitaan liikennevirtoja ja samalla hyödynnetään resursseja tehokkaasti.Aikataulusuunnittelussa on otettava huomioon niin kalusto, infrastruktuuri kuinhenkilöstö että asiakkaat. Aikataulun suunnittelun hankaluus perustuu erilaisiin juniin,niiden erilaisiin nopeuksiin ja pysähtymispaikkoihin sekä muihin ominaisuuksiin. Joskaikki junat kulkisivat samaa nopeutta, aikataulusuunnittelu olisi helppoa. Tämäkuitenkin tuhlaisi resursseja, koska suurempiin nopeuksiin pystyvät junat joutuisivatajamaan hitaimman junan nopeuden mukaan. Aikataulut tulisi laatia niin, että junatvoivat mahdollisuuksien mukaan ajaa suurinta sallittu nopeutta. (Mäkitalo 2000.)Suunnitteluprosessi lähtee liikkeelle liikenteen suunnittelusta, jossa määritelläänasiakkaiden tarpeet. Varsinaisessa aikataulusuunnittelussa liikennesuunnitelmasovitetaan verkolle infrastruktuurin sallimissa rajoissa. Aikataulurakenne tarkoittaaerilaisten junien sijoittumista aikataulusuunnitelmassa toisiinsa nähden. Aikataulusuunnittelussaon otettava huomioon junien kulkuun vaikuttavista tekijöistä kalusto,pysähdyspaikat, suurin sallittu nopeus, ratatyöt sekä nopeusrajoitukset. Lisäksi onhuomioitava henkilöstön kierto ja lepotauot sekä asiakkaiden tarpeet eli junaliikenteenkysyntä. Uuden aikataulun pohjana toimii usein vanha aikataulu, jota muokataan uusien