Rautatieliikenteen simuloinnin merkitys ... - Liikennevirasto

50TrackAttk on yksinkertaistettu signal berth -tason simulointimalli. Ohjelma mallintaanoin 20 metrin tarkkuudella raiteet ja opastuksen, mutta jättää huomioimatta esimerkiksikaltevuuden, kaarteisuuden, junatehot ja laituripituudet. Aikataulut simuloidaanyksittäisen junan tarkkuudella. Asemapysähdykset ja odotusajat otetaan huomioon,mutta veturityypeistä huomioidaan vain maksiminopeus ja junan pituus, eli eri junienkiihdytys- ja hidastusaikoja ei simuloida erikseen. Mallissa on selkeä visualisointi.Ohjelma antaa käyttäjälle kuvan verkon toimivuudesta, mutta ei täsmällisesti sekunnintarkkuudella. Se tunnistaa ongelmat pienillä mallinnusalueilla ja antaa kohtuullisentarkan arvion viivytyksistä. Ohjelma soveltuu täten nopeaan vaihtoehtojen arviointiin,mutta sitä ei kuitenkaan pidetä riittävän tarkkana esimerkiksi opastimien suunnitteluuntai ajoaikalaskentoihin. (Watson 2005.)4.5 Rautatieliikenteen simulointi käytännössä4.5.1 Rautatieliikenteen simulointi SuomessaJunasimuloinnin mahdollisuuksia selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna1993, kun Helsingin kaupunki ja liikenneministeriö järjestivät tarjouskilpailunHelsinki–Pasila-ratapihan simulointia varten. Vuonna 1995 käynnistyi ensimmäinensimulointiprojekti, niin sanottu Linnunlaulun simulointimalli eli LINTU-projekti.Vuonna 1997 puolestaan etsittiin koko rataverkolle soveltuvaa simulointityökaluaRatahallintokeskuksen ja Oy VR-Rata Ab:n yhteistyöprojektissa ”Junaliikenteensimulointiohjelmien kartoitus”. Tutkimuksessa vertailtiin useita markkinoilla oleviavalmisohjelmia. Tutkimuksen perusteella lähetettiin maaliskuussa 1998 tarjouspyynnötkahden ohjelman, Simonin ja Simu VII:n toimittajille. Tarjouskilpailun perusteellapäädyttiin hankkimaan koekäyttöön ruotsalainen simulointiohjelma Simon. (Hovi jaRonni 1997.)Ohjelman soveltuvuutta testattiin kahden pilottiprojektin avulla. Pilottiprojektientavoitteena oli hankkia Ratahallintokeskukselle simulointiohjelma ja testata ohjelmantoiminnallisuus. Ensimmäinen pilottiprojekti, ”Pasila–Riihimäki ja Kytömaa–Sköldvik -nykytilan mallinnus” valmistui marraskuussa 1998, ja sen perusteella tehtiin lopullinenpäätös ohjelman käyttöönotosta. Pilottiprojektin toisessa vaiheessa, ”Perusparannustöidenvaikutukset rataosalla Tikkurila–Kerava” ohjelmaa testattiin tuotantokäytössä.Pilotin toinen vaihe valmistui keväällä 1999. (Hovi ja Ronni 1999.)Simulointiohjelmisto vakiintui käyttöön ja sillä tehtiin vuoteen 2004 asti useita erilaisiasimulointitarkasteluja. Vuosina 1998–2004 Simonilla toteutetut projektit on lueteltutaulukossa 3 (Hovi 2006). Ohjelman mahdollisia käyttökohteita olivat rataverkonkapasiteettitarkastelut, pullonkaulakohtien löytäminen ja tutkiminen, aikatauluntoimivuuden tutkiminen, ennalta tiedossa olevien häiriötilanteiden, kuten ratatöidenaikaisten liikennejärjestelyjen suunnittelu, turvalaitesuunnittelu esimerkiksi opastimienja baliisien sijoittelu, kaluston vetovoiman riittävyyden arviointi sekä virransyötönmallintaminen (Hovi 2002).