Rautatieliikenteen täsmällisyyden mittaaminen - Liikennevirasto

27
liikenteessä tunnistetaan rautatieliikenteen tavoin sekundääriset (knock-on) myöhästymiset,
jotka aiheutuvat toisten koneiden operoinnin myöhästymisistä. Lentoliikenteen ja
rautatieliikenteen sekundäärisillä myöhästymisillä on liikenteen sääntelyn johdosta
samankaltainen luonne. Lentoliikenteessä on kuitenkin nähty mahdolliseksi estää
merkittävien sekundääristen myöhästymisten leviäminen muutoksilla operoinnissa,
menettämällä yhteyksiä tai peruuttamalla vuoroja. (Wu & Caves 2002)
Wu & Caves (2002) ovat verranneet rautatieliikenteen täsmällisyyden mittareita lentoliikenteen
täsmällisyysmittariin ja pohtineet mittaamisen soveltamismahdollisuuksia.
Lentoliikenteessäkin olisi tarvetta täsmällisyysmittarille, jonka avulla on mahdollista
ennustaa myöhästymisiä. Tähän esimerkkiä on haettu muun muassa Careyn (1999)
esittämistä rautatieliikenteen täsmällisyyden ennustemalleista. Myös lentoliikenteen
täsmällisyyden mallintaminen ennalta tulisi perustua matemaattisiin malleihin.
Lentoliikenteen aikataulujen luotettavuuden tärkein mittari on keskimääräinen
myöhästymisaika. Aikataulujen keskimääräinen myöhästyminen lasketaan tilastoista
toteutuneisiin verraten aikatauluihin joko määränpää- tai lähtökentällä. Wu & Caves
(2002) esittää myös kierronaikaisen täsmällisyyden laskukaavan, jossa yhteen lasketaan
lähtö- ja määränpääasemalla tilastoidut myöhästymiset. Tällainen laskutoimitus on
tilastoista helppo toteuttaa ja kuvaa koneen kulkua paremmin matkan eri vaiheissa, sillä
siinä lähtö-, matka- ja saapumistäsmällisyys tulevat otetuksi huomioon.(Wu & Caves
2002)
Tieliikenteen täsmällisyys
YTV seuraa alueensa bussiliikenteen säännöllisyyttä kuukausittain ja liikennöitsijöittäin.
YTV käyttää bussiliikenteen säännöllisyyden mittarina ajamattomien vuorojen
määrää ja junaliikenteen säännöllisyyden mittarina aikataulussa pysymistä. Bussiliikenteen
ajamattomien vuorojen määrän on havaittu heijastuvan selvästi asiakastyytyväisyystutkimusten
tuloksiin. (YTV 2008)
Ajamattomista bussiliikenteen lähdöistä seurataan lukumäärää, linjatietoa, liikennöitsijää
sekä syitä peruutuksille. Säännöllisyyden mittarina ajamattomat vuorot esitetään
prosenttiosuutena kaikista vuoroista. Erikseen tilastoissa esitetään kaupunkien sisäisen
liikenteen ajamattomien vuorojen osuus. Ajamattomien vuorojen seurantaan liittyy
myös liikennöitsijän kanssa sovittu sanktiojärjestelmä.(YTV 2008) Bussiliikenteessä on
pääkaupunkiseudulla useita toimijoita. Säännöllisyyttä voidaan ja seurataankin
liikennöitsijöittäin. Tilanne voi olla tulevaisuudessa samanlainen myös rautatieliikenteessä.
Bussiliikenteessä säännöllisyyden takana olevat syyt, epäsäännöllisyyden
aiheuttavat tekijät, on pyritty tunnistamaan liikennöitsijäkohtaisesti.
Bussiliikenteen säännöllisyyttä ja täsmällisyyttä ovat tarkastelleet häiriöiden tunnistamisen
kautta Sirkiä et al (2004) tutkimuksessa, jossa bussiliikenteen ajoaikatietoja
seurattiin kuukauden ajan matkakorttijärjestelmän avulla. Siinä todetaan bussiliikenteen
olevan järjestelmätasoilla raideliikenteestä poikkeavaa ja häiriöttömiä ajokertoja ei
voida määrittää pysäkkiväleittäin. Bussiliikenteelle pystyttiin kuitenkin luomaan
kriteeristö, jonka perusteella tunnistettiin tieverkolta linjakohtaisesti ne paikat, joissa
esiintyi satunnaisesti tai jatkuvana merkittävä määrä häiriöitä. Häiriöiden vaikutusta
painotettiin ajokertojen lukumäärällä.