Rautatieliikenteen täsmällisyyden mittaaminen - Liikennevirasto
Rautatieliikenteen täsmällisyyden mittaaminen - Liikennevirasto
Rautatieliikenteen täsmällisyyden mittaaminen - Liikennevirasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
35<br />
3.3 Täsmällisyyden mittaamisen tausta<br />
Skagerstad (2004) esittää täsmällisyyden mittaamisen jakautuvan kolmeen käyttötarkoitukseen:<br />
− informointi<br />
− täsmällisyyden seuranta ja päätöksenteko<br />
− täsmällisyyden parantaminen ja täsmällisyysprojektit.<br />
Carey (1999) puolestaan esittää täsmällisyyden mittaamisen tuottavan tärkeää tietoa niin<br />
rautateiden suunnitteluun, johtamiseen, hallintaan, liikennöintiin ja näiden palveluiden<br />
markkinointiin. Asiakkaat puolestaan käyttävät täsmällisyystietoa matkan suunnittelussa.<br />
Täsmällisyystietoa käytetään myös palvelun laadun tarkkailuun ja usein<br />
täsmällisyystiedon tuottaminen perustuu määräykseen tai on lain vaatimus.<br />
Täsmällisyyden mittaamiseen käytetään useita menetelmiä, joista heuristiset ja ad hocmenetelmät<br />
ovat yleisimpiä. Heuristisesta menetelmästä esimerkki on aikataulunmukaisten<br />
junien prosenttiosuus mitattuna tietyllä ajan raja-arvolla. Simulointimenetelmät<br />
puolestaan ovat menetelmänä aikaa vieviä ja analyyttiset menetelmät taas<br />
soveltuvat ainoastaan yksinkertaisille järjestelmille. (Carey 1999) Täsmällisyyden<br />
mittaamisessa on keskitytty havaitun tiedon analysointiin, jolloin mittaus voidaan<br />
toteuttaa ainoastaan jälkikäteen.<br />
Suomessa täsmällisyyden mittaus on absoluuttista. Tällöin epätäsmällisyysminuuttien<br />
mittaus ei ole mitenkään riippuvainen suoritteesta, kuten matkan pituudesta. Toinen<br />
täsmällisyyden mittaustapa on suhteellinen mittaus. Suhteellisessa mittaustavassa<br />
otetaan huomioon suorite. Tällainen täsmällisyyden mittaustapa on lähempänä<br />
teollisuuden tapaa mitata, sielläkin otetaan huomioon tuotannon muutokset ja<br />
suhteutetaan erilaiset tulokset tuotantoon. Täsmällisyyttä mitattaessa on ongelmana<br />
määrittää sopiva suorite. Mahdollisia rautatieliikenteen tuotantoa kuvaavia suoritteita<br />
voivat olla esimerkiksi toteutuneet tai tarjotut henkilö- tai tonnikilometrit, matka-aika<br />
tai pysähdysten (asemien) lukumäärä (Nyström 2005a).<br />
Suoritteen huomioon ottavassa, suhteellisessa mittaustavassa tulee kuitenkin varmistaa,<br />
ettei suoritteen muutoksilla pystytä vääristämään täsmällisyystuloksia. Esimerkkinä<br />
tästä voisi olla täsmällisyystulosten parantaminen poistamalla vaunuja ja näin pienentämällä<br />
yhtä muuttujista.<br />
<strong>Rautatieliikenteen</strong> täsmällisyyttä mitataan useimmiten vakiosuureella, ajalla. Tässä<br />
määrin täsmällisyyden <strong>mittaaminen</strong> on standardoitua, kuitenkin eri maissa ja eri<br />
organisaatioissa on omat tapansa mitata samaa asiaa. Tästä näkökulmasta<br />
täsmällisyyden <strong>mittaaminen</strong> kansainvälisessä mittakaavassa on suhteellista. Junan<br />
toteutunutta kulkua verrataan aikatauluun useimmiten minuutin tarkkuudella ja<br />
täsmällisyys on kiinteässä yhteydessä aikatauluun. Aikataulusuunnittelun avulla voidaan<br />
vaikuttaa täsmällisyyteen ja liikennejärjestelmän kykyyn palautua häiriötilanteesta.<br />
Täsmällisyyttä on usein mitattu itsenäisellä mittarilla, jossa käytetään ennalta<br />
määriteltyjä ja hyväksyjä rajaehtoja poikkeamille. Viiveellä tai myöhästymisellä<br />
tarkoitetaan negatiivista poikkeamaa aikataulusta. Viivettä mitataan ajan avulla,<br />
mittayksikkönä on minuutti. Täsmällisyyden <strong>mittaaminen</strong> on määritelmänsä mukaan
Change language