Rautatieliikenteen täsmällisyyden mittaaminen - Liikennevirasto

28
Tutkimuksessa tunnistettiin eri ajankohtien vaikutus ajoaikoihin ja häiriöiden lukumäärään.
Liikenne voitiin häiriöiden perusteella luokitella arki-, lauantai- ja sunnuntailiikenteeseen
sekä lisäksi aamu-, päivä-, iltapäivä- ja myöhäisen illan liikenteeseen.
Bussiliikenteessä häiriöiden lukumäärä kasvoi matkan pituuden kasvaessa. Alkumatkasta
häiriöiden määrä oli pieni ja häiriöitä ilmeni yleisesti viidennen pysäkin
kohdalla. Linjan loppuun mennessä häiriöiden määrä saavutti noin 70 % tason. Tosin
häiriöiden yleisyys oli näin korkea vain viimeisillä pysäkeillä. Analogia voidaan nähdä
myös rautateillä häiriön kertyvyydestä. Rautateillä ongelmana tosin ovat yhteysliikenteen
odotukset ja yksiraiteisten ratojen kohtauspaikkaongelmat erona bussiliikenteeseen.
Laatu ja täsmällisyys laadun tekijänä on bussiliikenteessä otettu huomioon usein jo
kilpailuttamisvaiheessa. Liikenteen kilpailuttamisasiakirjoihin sisältyvissä laatuvaatimuksissa
esitetään vaatimuksia myös liikenteen täsmällisyydelle. Vaatimusten täyttymistä
seurataan säännöllisesti esimerkiksi matkakorteista saatavan tiedon avulla. Bussiliikenteessä
on mahdollista asettaa rajat ajoaikojen hajonnalle, jolloin rajojen
ylittäminen tarkoittaa, etteivät laatuvaatimukset täyty. Laatuvaatimusten määrittelyn
kautta voidaan toteuttaa myös bussiliikenteen laatubonusjärjestelmä tai määrittää
sanktioita epätäsmällisyydestä. Myöhemmin voidaan harkita, millaisin reunaehdoin on
perusteita antaa matkustajille laatutakuita matka-ajan suhteen. (Sirkiä et al. 2004)
Tiekuljetusten osalta Nyström (2005b) kuvaa yritysesimerkin, jossa tieliikenteen
kuljetuksille on kolme erilaista täsmällisyysrajaa, kun rautatieliikenteelle samassa
yrityksessä on vain yksi määritelty täsmällisyyden raja-arvo. Epätäsmällisyyden arvottaminen
useampaan luokkaan perustuu epätäsmällisyydestä aiheutuviin kustannuksiin.
Pidemmästä myöhästymisestä aiheutuu merkittävämpiä kustannuksia. (Nyström 2005b)