60 LUKU 4. TERMODYNAMIIKAN TOINEN PÄÄSÄÄNTÖjos ne ovat kooltaan suuria, halkaisi<strong>ja</strong>ltaan sato<strong>ja</strong> nanometrejä tai enemmän.Kaasumolekyylejä on kuutiosenttimetrissä 10 19 kappaletta, nestemäisiä taikiinteitä hiukkasia tyypillisesti muutamia tuhansia. Hiukkaset vaikuttavat ilmakehänsäteilytasapainoon suoraan sirottamalla <strong>ja</strong> absorboimalla auringonvaloa <strong>ja</strong> maasta tulevaa lämpösäteilyä. Vielä merkittävämpi on hiukkastenepäsuora vaikutus, sillä ne toimivat pilvien tiivistymisytiminä. Jokaisessa pilvipisarassaon paitsi vettä, myös pieni määrä muuta ainetta, alkuperäinenhiukkanen, jonka pinnalle vesi tiivistyy. Maan ilmakehän olosuhteissa pilvipisaroitaei muodostu ilman hiukkasia. Tiivistymisytimiksi tarjolla olevien hiukkastenlukumäärä <strong>ja</strong> ominaisuudet vaikuttavat pilvien ominaisuuksiin, esimerkiksisiihen kuinka valkoisia ne ovat, satavatko pilvet, <strong>ja</strong> jos niin kuinka pianjälkeen. Hiukkaset voivat sekä lämmittää että viilentää ilmastoa riippuen siitämissä kohtaa ilmakehää ne ovat <strong>ja</strong> millaisia ne ovat, mutta kaikkien hiukkastenkokonaisvaikutus on viilentävä. Paitsi ilmastoon <strong>ja</strong> säähän , hiukkaset vaikuttavatkeskeisesti myös ilmanlaatuun <strong>ja</strong> näkyvyyteen. Ilmansaasteiden uskotaanolevan suora syy noin 2,5 miljoonan ihmisen kuolemaan vuosittain, <strong>ja</strong>ilmakehän pienhiukkasten osuus tästä on 2,1 miljoonaa. Pienimmät hiukkasettunkeutuvat syvälle keuhkoihin <strong>ja</strong> jopa verenkiertoon asti. Erityisen vaikeatilanne on tällä hetkellä Itä- <strong>ja</strong> Etelä-Aasiassa, mutta historiallisesti Euroopassakinon ollut vaikeita ilmanlaatuongelmia, esimerkiksi Lontoon savusumu <strong>ja</strong>Ruhrin alueen huono ilmanlaatu ovat tästä tunnettu<strong>ja</strong> esimerkkejä.Ilmakehän pienhiukkasia tuottavat sekä luonnolliset että ihmisen toimintaanliittyvät prosessit. Osa hiukkasista on päässyt ilmakehään valmiina hiukkasina,esimerkkeinä polttoprosessien nokihiukkaset, aavikko- <strong>ja</strong> siitepöly sekämerisuola, joka jää jäljelle kun merivesipisarasta haihtuu vesi. 1990-luvun alussauskottiin, että mikäli ilmaan pääsee tiivistymiskykyisiä kaasu<strong>ja</strong> (eli höyryjä)ne tiivistyvät näiden ilmaan suoraan päässeiden hiukkasten pinnalle. Kutentermodynamiikan ensimmäisen pääsäännön esittelyn yhteydessä kappaleessa3.1 todettiin, neste-kaasu tai kiinteä-kaasu ra<strong>ja</strong>pinnan muodostaminen vaatiienergiaa. Koska ilmakehässä on kaikkialla hiukkasia, joilla on jo pinta, tämänkiinteä-kaasu tai neste-kaasu pinnan kasvattamisen <strong>ja</strong> muuttamisen toisenlaiseksineste/kiinteä-kaasupinnaksi höyryjen tiivistyessä pitäisi olla energeettisestiedullisempaa kuin aivan uuden hiukkasen tai pisaran muodostaminen.Ilmakehän monimutkaisen kemiallisen koostumuksen vuoksi tämä asia ei kuitenkaanole näin yksinkertainen. Viimeisen 20 vuoden kuluessa on selvinnyt, että merkittävä <strong>ja</strong> mahdollisesti suurin osa ilmakehän hiukkasista on syntynytkokonaan höyryistä. Muodostumiseen osallistuvia höyryjä <strong>ja</strong> hiukkasmuodostusmekanisme<strong>ja</strong>ilmakehän erilaisissa olosuhteissa ei kuitenkaan tunneta.Eniten käytetty <strong>ja</strong> yksinkertaisin teoria ilmakehän hiukkas- <strong>ja</strong> pilvipisaramuodostuksenymmärtämiseksi on nestepisaramalli, joka perustuu klassiseentermodynamiikkaan. Seuraavassa johdamme ensin tasapainoehdon btasomaiselleneste-kaasu ra<strong>ja</strong>pinnalle, <strong>ja</strong> sitten pallomaisen pisaran <strong>ja</strong> kaasun ra<strong>ja</strong>pinnalle.Jälkimmäinen tapaus antaa eväät ennustaa, minkä kokoinen pisara ontasapainossa (eli ei kasva eikä kutistu), jos höyryn laatu, tiheys <strong>ja</strong> lämpötilatunnetaan. Tästä voidaan edelleen ennustaa erikokoisten pisaroiden muodostumistodennäköisyyksiäerilaisissa olosuhteissa.
4.12. PISARAN TARINA, OSA 1: TAUSTAA JA TASAPAINOEHDOTTERMODYNAMIIKAN TOISEN PÄÄSÄÄNNÖN AVULLA (˜8.8) 614.12.2 Tasopinnan faasitasapainoTarkastellaan ensin lämpöeristettyä, jäykkää laatikkoa (eristetty systeemi) jossaon nestettä n <strong>ja</strong> kaasua k. Kaasua, joka kyseisessä lämpötilassa voi esiintyämyös nesteeksi tiivistyneenä, kutsutaan höyryksi. Esimerkiksi kaasufaasissaolevaa vettä huoneenlämpötilassa kutsutaan vesihöyryksi. Ilman typpeä sensi<strong>ja</strong>an ei normaaliolosuhteissa kutsuta typpihöyryksi, koska sen nestemäiseenolomuotoon saattaminen vaatii hyvin kylmiä lämpötilo<strong>ja</strong>. Tässä käytämme sano<strong>ja</strong>“kaasu” <strong>ja</strong> “höyry” toistensa synonyymeinä. Tarkastellaan yleistä tapausta,jossa kaasu <strong>ja</strong> neste koostuvat useasta molekyylityypistä i. Eri olomuoto<strong>ja</strong>erottaa tasopinta jonka pinta-ala on A, pinta-ala pysyy vakiona dA = 0.Kuva 4.15: Neste- n <strong>ja</strong> kaasufaasit k joita erottaa tasopinta lämpöeristetyssä,jäykässä laatikossa.Systeemi koostuu itse asiassa tarkasti ottaen kolmesta osasta: neste n, kaasu(tai höyry) k <strong>ja</strong> niiden välinen ra<strong>ja</strong>pinta p. Faasin n(k) energia on U n(k) , entropiaS n(k) <strong>ja</strong> molekyylityypin i lukumäärä faasissa n(k) on N i,n(k) . Olomuodonn(k) tilavuus on V n(k) . Ra<strong>ja</strong>pinta sisältää energian U p , entropian S p , <strong>ja</strong> molekyylimäärätN i,p , Ra<strong>ja</strong>pinnan tilavuus on nolla <strong>ja</strong> pinta-ala A. Tutkitaan reversiibelejäprosesse<strong>ja</strong> joissa ra<strong>ja</strong>pinta liikkuu ylös- tai alaspäinPinnan p energia muuttuu tällöin määrän ( käyttäen yhtälöä 3.5)kaasufaasin k energia muuttuu<strong>ja</strong> nestefaasin n energian muutos ondU p = T p dS p + σdA+∑ µ i,p dN i,p ,idU k = T k dS k − P k dV k + ∑ µ i,k dN i,ki
- Page 1 and 2:
TermofysiikanperusteetIsmo Napari j
- Page 3 and 4:
SISÄLTÖiii4.6 Entropia (5.3) . .
- Page 5 and 6:
Luku 1Johdanto1.1 Termofysiikan osa
- Page 7 and 8:
1.3. IDEAALIKAASUN TILANYHTÄLÖ (1
- Page 9 and 10:
1.3. IDEAALIKAASUN TILANYHTÄLÖ (1
- Page 11 and 12:
1.4. ESIMERKKEJÄ TILANYHTÄLÖIST
- Page 13 and 14: 2.2. LÄMPÖMITTARIT JA LÄMPÖTILA
- Page 15 and 16: 2.2. LÄMPÖMITTARIT JA LÄMPÖTILA
- Page 17 and 18: 3.1. TYÖ (2.2, 2.7) 13ten, että j
- Page 19 and 20: 3.2. EKSAKTIT JA EPÄEKSAKTIT DIFFE
- Page 21 and 22: 3.2. EKSAKTIT JA EPÄEKSAKTIT DIFFE
- Page 23 and 24: 3.3. TERMODYNAMIIKAN ENSIMMÄINEN P
- Page 25 and 26: 3.4. LÄMPÖKAPASITEETIT (2.5) 21Er
- Page 27 and 28: 3.5. KVASISTAATTISIA IDEAALIKAASUPR
- Page 29 and 30: 3.5. KVASISTAATTISIA IDEAALIKAASUPR
- Page 31 and 32: 3.5. KVASISTAATTISIA IDEAALIKAASUPR
- Page 33 and 34: Luku 4Termodynamiikan toinenpääs
- Page 35 and 36: 4.1. TOINEN PÄÄSÄÄNTÖ JA CARNO
- Page 37 and 38: 4.1. TOINEN PÄÄSÄÄNTÖ JA CARNO
- Page 39 and 40: 4.3. CARNOT’N JÄÄKAAPPI JA LÄM
- Page 41 and 42: 4.4. IDEAALIKAASUKONEITA (5.2) 3754
- Page 43 and 44: 4.4. IDEAALIKAASUKONEITA (5.2) 39el
- Page 45 and 46: 4.5. CLAUSIUKSEN EPÄYHTÄLÖ (5.6)
- Page 47 and 48: 4.6. ENTROPIA (5.3) 43Systeemid¯W
- Page 49 and 50: 4.6. ENTROPIA (5.3) 45Adiabaattises
- Page 51 and 52: 4.7. SISÄINEN ENERGIA JA MAXWELLIN
- Page 53 and 54: 4.7. SISÄINEN ENERGIA JA MAXWELLIN
- Page 55 and 56: 4.8. ESIMERKKEJÄ ENTROPIAN MUUTOKS
- Page 57 and 58: 4.8. ESIMERKKEJÄ ENTROPIAN MUUTOKS
- Page 59 and 60: 4.9. ENTROPIAN DIFFERENTIAALI JA ER
- Page 61 and 62: 4.9. ENTROPIAN DIFFERENTIAALI JA ER
- Page 63: 4.11. TERMODYNAMIIKAN PÄÄSÄÄNN
- Page 67 and 68: 4.12. PISARAN TARINA, OSA 1: TAUSTA
- Page 69 and 70: 4.12. PISARAN TARINA, OSA 1: TAUSTA
- Page 71 and 72: 5.2. YMPÄRISTÖN KANSSA VUOROVAIKU
- Page 73 and 74: 5.2. YMPÄRISTÖN KANSSA VUOROVAIKU
- Page 75 and 76: 5.2. YMPÄRISTÖN KANSSA VUOROVAIKU
- Page 77 and 78: 5.3. VAPAAT ENERGIAT JA NIIDEN TASA
- Page 79 and 80: 5.3. VAPAAT ENERGIAT JA NIIDEN TASA
- Page 81 and 82: 5.4. MIKSI TERMODYNAAMISIA POTENTIA
- Page 83 and 84: 5.4. MIKSI TERMODYNAAMISIA POTENTIA
- Page 85 and 86: 5.4. MIKSI TERMODYNAAMISIA POTENTIA
- Page 87 and 88: 5.4. MIKSI TERMODYNAAMISIA POTENTIA
- Page 89 and 90: 5.5. PISARAN TARINA, OSA 2: VAPAAN
- Page 91 and 92: 5.5. PISARAN TARINA, OSA 2: VAPAAN
- Page 93 and 94: Luku 6Faasien ja faasimuutostenterm
- Page 95 and 96: 6.3. STABIILISUUS 91Kuva 6.1: Vakaa
- Page 97 and 98: 6.4. FAASIDIAGRAMMI JA GIBBSIN FAAS
- Page 99 and 100: 6.4. FAASIDIAGRAMMI JA GIBBSIN FAAS
- Page 101 and 102: 6.5. FAASIMUUTOKSEN KERTALUKU 97esi
- Page 103 and 104: 6.6. VAPAA ENERGIA-DIAGRAMMIT (8.1)
- Page 105 and 106: 6.7. CLAUSIUKSEN JA CLAPEYRONIN YHT
- Page 107 and 108: 6.7. CLAUSIUKSEN JA CLAPEYRONIN YHT
- Page 109 and 110: 6.8. FAASIMUUTOKSET JA VAN DER WAAL
- Page 111 and 112: 6.8. FAASIMUUTOKSET JA VAN DER WAAL
- Page 113 and 114: 6.8. FAASIMUUTOKSET JA VAN DER WAAL
- Page 115 and 116:
6.8. FAASIMUUTOKSET JA VAN DER WAAL
- Page 117 and 118:
6.9. PISARAN TARINA, OSA 3: TASAPAI
- Page 119 and 120:
6.9. PISARAN TARINA, OSA 3: TASAPAI
- Page 121 and 122:
6.9. PISARAN TARINA, OSA 3: TASAPAI
- Page 123 and 124:
6.9. PISARAN TARINA, OSA 3: TASAPAI
- Page 125 and 126:
Luku 7Liuosten termodynamiikkaa7.1
- Page 127 and 128:
7.1. PARTIAALISET MOLEKYYLISUUREET
- Page 129 and 130:
7.2. LAIMEIDEN LIUOSTEN HÖYRYNPAIN
- Page 131 and 132:
7.3. OSMOOSI 127lisessä kappaleess
- Page 133:
129eliValitaan ensin dx ̸= 0 ja dz