Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

103erittäin kilpaillulle alalle. Puheessaan hän tuotti kuitenkin samalla uusliberalististasubjektiviteettia korostamalla sitä, kuinka menestyminen olisi hänestä itsestään kiinni.Päästäkseen opiskelemaan korkeakouluun on vain ”pakko jaksaa” suorittaakaksoistutkinto. Myös somalialaistaustainen Maryam oli hakenut tekemäänkaksoistutkintoa, jossa yhdistyivät liiketalous ja lukiokoulutus. Hän suunnitteli jatkavansatoisen asteen jälkeen ammattikorkeakoulussa, mieluiten kaupallisella alalla. Häntäkiinnosti tulevaisuudessa esimerkiksi sihteerin työt ja matkustaminen.Ammatillinen koulutus mielletään usein sopivaksi nuorille, joilla on kädentaitoja jajoiden tavoitteena on kiinnittyä nopeasti työelämään suorittaviin, käytännönläheisiin jaruumiillisiin töihin (Järvinen 2001). Albanialaistaustaisella Mirjetalla oli selkeäammatillinen tavoite, hän halusi ryhtyä kampaamoyrittäjäksi. Lukioon Mirjetan mielestäolisi turha tuhlata aikaa, koska ”sieltä ei valmistu mikskään”. Toisaalta lukiossaopiskeleminen ei edes kiinnostanut häntä, sillä hän kuvaili itseään ihmiseksi, joka”tykkää tehä käsillä”. Hänen lempioppiaineitaan olivat kuvaamataito, käsityö ja liikunta –”kaikki tällaset tekniikkatyöt, mihin tarvitaan käsiä, et ei mitään sellaisii mihin tarvitaanpäätä”.Mirjeta oli sisäistänyt dikotomian ”tiedot päässä, taidot ruumiissa” ajattelun (Lahelma &Gordon 2002, 30). Hän sopi omasta mielestään ammatilliseen koulutukseen, koska”mulla ei oo lukupäätä”. Dikotomia pään ja käsien välillä vastaa kulttuurisissanäkemyksissä paitsi sukupuolieroa, myös opetussuunnitelmissa perinteistä eroa tieto- jataitoaineiden välillä. Dikotomialla tehdään, aivan kuten Mirjeta, eroa yleissivistävänlukiokoulutuksen ja ammattitaidon antavan ammatillisen koulutuksen sekä henkisen jaruumiillisen työn välillä. Vaikka ammatillinen koulutus näyttäytyy usein yleissivistäväänlukioon verrattuna toissijaisena B-luokan koulutuksena (Komonen 2001a, 22, 226;Käyhkö 2006), se merkityksellistyi Mirjetalla toisin. Ammatillinen koulutus näyttäytyihänelle väylänä kohti unelma-ammattia. Mirjeta jätti siis tietoisesti valitsematta sen, mikäyleisesti ajatellaan hyväksi, paremmaksi valinnaksi. Lukion valitsematta jättäminen olihänelle poisvalitsemista (ks. Käyhkö 2006, 231) lukemisesta ja kaikesta siitä, mitä ei voitehdä käsillä.