Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

87Valitsemalla sisarusmäärän ja silmienvärin tilastoihin ja naurahtamalla ”aika hassutilasto” opettaja rakensi – tietoisesti tai tiedostamattaan – eroa ”meidän” ja ”muiden”välille. Episodissa opettaja syyllistyi toiseuttavaan puheeseen tavallisuudesta jaerilaisuudesta puhumalla maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oletetusta kollektiivisestafyysisestä erilaisuudesta eli ruskeasta silmienväristä suhteessa sinisilmäiseensuomalaiseen oppilaaseen. Se, että opettaja kysyi pelkästään Tiinalta, episodin ainoaltasuomalaistaustaiselta oppilaalta, onko tällä siniset silmät, kertoo niistä kollektiivisistaoletuksista, joita ”toisiin” liitetään. Opettajan ”kun teil on kaikilla ruskeet silmät”kommentti sitoi maahanmuuttajaoppilaat ryhmäksi, joita yhdisti silmiinpistävästi yksisuomalaisista poikkeava ominaisuus: ruskeat silmät. Se, että kaikilla ”maahanmuuttajilla”olisi ruskeat silmät tai että kaikki suomalaiset olisivat sinisilmäisiä, ei tietenkään pidäpaikkaansa. Tässä episodissa sinisilmäisyys tuli kuitenkin puhutuksi ominaisuutena, jokaon mahdollinen vain valkoihoiselle, vaaleahiuksiselle suomalaiselle. Se, että eroasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin rakennettiin yhden ulkoisen tekijän perusteella, kertoosiitä kuinka pelkkä fyysinen erilaisuus riittää määrittämään kuka kuuluu ”meihin”, kuka”muihin” (ks. Rastas 2002; Mirza 2006).Aram kyseenalaisti nimeämisiä ja toiseuttamista ironisoimalla, haastamalla jaleikittelemällä suomalaisten ennakkoluuloilla (ks. myös Keskisalo 2003, 136).Matematiikan tunnin episodissa suuri sisarusmäärä oli opettajan mielestä hassua, johonAram vastasi ironialla ”pakolaisilla on liikaa sisaruksia”.Aram käytti ”pakolaispuhettaan” vastapuheena tilanteissa, joissa ”maahanmuuttajaoppilaita”toiseutettiin tavalla tai toisella. Aram tuotti vastapuheellaan hallitsevandiskurssin mukaisen eronteon ”meihin” ja ”muihin” täydentämällä sitä ironisillapakolaishuomautuksilla. Näin hän pyrki viemään hallitsevan diskurssin edustajilta ikäänkuin maton jalkojen alta huomauttaen, että myös ”meillä toisilla” on oikeus määritelläkeitä me olemme. Puhumalla pakolaispuhetta Aram puhui itsensä samanaikaisesti sisäänpakolaisen positioon sekä siitä ulos (ks. Huttunen 2004, 144). Itseironiaa käyttävät useinvallan sivussa olevat marginaaliryhmät, jolloin se on osittain myös