Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

98esiintyi rasismia. Jos kouluissa ei puhuta rasismista, rasistisia rakenteita ei myöskäänpystytä purkamaan (de los Reyes, Molina & Mulinari 2003, 12–13, 21). Rasismi ”katoaa”helposti, jos siitä puhumiselle ei ole sanoja ja tilaa (Rastas 2004, 53–55). Huolestuttavanmoni ”maahanmuuttajanuori” on sisäistänyt käsityksen, että rasismi on omaa arkeakoskeva asia, jonka kanssa on vain opittava elämään. Näin monetepäoikeudenmukaisuudet ja rasismin kokemukset eivät koskaan tule opettajien,vanhempien eikä viranomaisten tietoon (Harinen & Suurpää 2004, 2).On selvää, ettei maahanmuuttajuus tai rasismi merkitse kaikille nuorille samoja asioita.Nuoret toivat haastatteluissa näkyviin eroja kokemuksissaan ja tavoissaan suhtautuaasioihin. En ole pyrkinyt tavoittelemaan jotain yhtä tai määrätynlaista todellisuuttanuorten tavasta kokea ja tulla kategorisoiduiksi ”maahanmuuttajana”. Sen sijaan olenyrittänyt kohdistaa huomion tilanteisiin, joissa nuorten näytti olevan vaikea esittää omianäkemyksiään, tai joissa he osoittivat toimijuuttaan toiseuttamisen edessä erilaisinvastastrategioin. Nuorten kerronta vahvistaa ajatusta ”poissuljettujen keskinäisestäsolidaarisuudesta” (Keskisalo 2003, 135–137; Rastas 2005, 84, 98; 2007a). Se näyttääolevankin se kantava voima, johon turvaudutaan, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi,maahanmuuttajaksi, joka ei kuulu joukkoon.