Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

47En yksinkertaisesti jaksanut istua tietokoneen ääreen pitkien koulupäivien jälkeen –varsinkin kun tein samanaikaisesti töitä ja yritin suorittaa viimeisiä kursseja yliopistolla.Lisäksi samalla kun kirjoitin aineistoani puhtaaksi kävin tavallaan uudelleen läpi kokokenttäjakson muistiinpanojen uudelleen kirjoittamisen kautta (ks. Palmu 2007, 145).Havaintojen lisäksi tein haastatteluja. Koska olen tutkimuksessani kiinnostunutmaahanmuuttajuuden rakentumisen lisäksi maahanmuuttajiksi nimettyjen nuortenkokemuksista ja siitä, miten he jäsentävät omaa paikkaansa koulussa, halusin aineistoonihavaintojeni lisäksi nuorten omaa kerrontaa (ks. Mietola 2007, 152). Vaikka pyrinhaastatteluissa siihen, että haastateltavat saisivat kertoa rauhassa kokemuksistaan ilmanvalmiita kysymyksiä, koin tärkeäksi, että valmistauduin haastatteluihin hahmottelemallajoitakin keskusteluteemoja. Toivoin haastattelujen tuovan esille yksilöllisiä kokemuksiaja näille kokemuksille annettuja merkityksiä sen sijaan, että olisin lähtenyt hakemaanvastauksia tarkkoihin kysymyksiin. Aloitin haastatteluaineiston kokoamisen kenttäjaksonviimeisellä viikolla, kun niin sanottu tavallinen opetus oli loppunut.Kerroin haastatteluista koko luokalle, mutta pyysin niihin henkilökohtaisesti vain luokanmaahanmuuttajataustaisia nuoria. Haastatteluihin osallistui lopulta seitsemän nuorta –viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Aluksi tarkoitukseni oli haastatella vain luokanmaahanmuuttajataustaisia tyttöjä, mutta koska pojat, Aram ja Dardan, halusivat tullahaastatteluihin, haastattelin luonnollisesti myös heidät. Nuorten haastattelujen pituusvaihteli vartista reiluun tuntiin. Aloitin jokaisen haastattelun kertomalla teemoista, joitaolivat perhe ja perheen tausta; vapaa-aika ja kaverit; koulu, oppiaineet ja opettajat; jatkoopinnotja tulevaisuus. Maahanmuuttajuudesta ja esimerkiksi rasismista kyselin enemmänsilloin, kun ne nousivat keskustelussa luontevasti esille. Kerroin haastattelujen alussamyös anonymiteetista eli siitä, että muuttaisin heidän nimensä ja muut mahdollisettunnistetiedot lopullisessa tutkimuksessani. Keskustelun avaamiseksi pyysin nuoriakirjoittamaan tai piirtämään paperille itsensä viiden vuoden kuluttua. Tällä tehtävällätoivoin keventäväni sekä omaa että nuorten jännitystä ja luomaan luontevan alunkeskustelulle. Pääsääntöisesti haastattelut olivat melko vapaata juttelua, mutta hiemanjännittyneempiä kuin keskustelumme väli- ja oppitunneilla. (tytöt) Mutta esimerkiksi