Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

114Tunsin oman tutkimusprosessini aikana muun muassa pelkoa, syyllisyyttä, jopa inhoa.Esimerkiksi rasismia havaitessani tai siitä minulle puhuttaessa koin jälkeenpäinsyyllisyyden tunteita siitä, että yhtäältä saatoin leimata puhujan rasistiksi tai siitä, ettenreagoinut voimakkaammin ja osoittanut selkeästi, että tilanteessa oli toimittu mielestäniväärin. Syyllisyys liittyy tutkijan ja tutkittavien väliseen valtaeroon ja saattaa liittyäpelkoon salaisuuksien paljastamisesta tai tutkittavien loukkaamisesta. Pelkäsinesimerkiksi tutkimuskouluni paljastumista jopa niin, että koulu siirtyi kenttäjaksonauniini.Näin unta luokasta. Unessa myöhästyin koulusta. Kun saavuin Mari Käyhkö lopetteli juuriesitystään auditorioissa. Mietin, mitä Mari oli sanonut koulutusvalinnoista ja oliko Mirjetatajunnut, että myös hän voi hakea lukioon. Moikkasin nopeasti Käyhköä. Myös Anna Kuuteri[kasvatustieteen laitoksen koordinaattori] oli auditorioissa kuuntelemassa ja ihmetteli miksi minäolin koulussa. Purskahdin itkuun, koska jouduin paljastamaan, että tein koulussa gradua ja nytkoulun anonymiteetti oli mennyttä.Pelko liittyy Ruthellen Josselssonin (2004, 304) mukaan toisten elämästä kirjoittamiseen.Nämä kaikki tunteet osoittavat, että tutkija kunnioittaa tutkittaviaan – syyllisyys suojaatutkijaa menemästä liian pitkälle. Tutkijan syyllisyyttä on lähestytty myös toisesta, erojapainottavasta näkökulmasta. Niin sanotun ”valkoinen syyllisyyden” lamautti myös omaatutkimustani, kun välillä tuntui, etten voi tehdä mitään, kun joka tapauksessa tulenuusintaneeksi rodullistettuja hierarkioita (ks. Weedon 1999, 155). ”Valkoista pelkoa” onkuitenkin luonnehdittu myös emotionaaliseksi ja ei-teoreettiseksi paikaksi, joka voisi ollaantirasistisen työn lähtökohta (emt., 176). Sara Ahmedin (2004b) mukaan tutkijan onkuitenkin varottava, ettei hän kaikessa ”valkoisuudessaan” tule tuottaneeksi vain itsensäuudelleen eikä toimi sellaisen performatiivin tavoin, joka todella tekee asioita, muuttaavaltasuhteita ja vaikuttaa ihmisten konkreettiseen elämään. Gayatri Chakravorty Spivak(1993; 1996) ei halua pitää tietoteoreettisena lähtökohtana sitä, että vain esimerkiksialistettuun ryhmään kuuluva nainen voisi tuntea toisen alistetun naisen, koska tällaisessaväittämässä tiedon mahdollisuus perustuu identiteettiin, samuuden merkityksessä.Tutkijan ja tutkittavan kohtaaminen on mahdollista tietyin ehdoin, mutta suhteeseen