Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

11Vuoden 2006 hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman (HMO 2006) keskeinenviesti on edistää työperusteista maahanmuuttoa ”työvoimasta syntyvän niukkuudenehkäisemiseksi ja väestön osaamispohjan vahvistamiseksi (emt., 3). Tulevaisuudenuhkakuvaksi muodostuu ohjelmassa niin sanottu Kiina-ilmiö eli työpaikkojen, taitajien jasijoitusten lipuminen Suomen ohi muualle (ks. myös Horsti 2005, 14). Saadakseenosaavaa työvoimaa, Suomen on ohjelman mukaan hyödynnettävä vetovoimatekijöitään,kuten puhdasta luontoaan, vakautta ja turvallisuutta, toimivia julkisia palveluja jakohtuullista ansiotasoa sekä osoitettava olevansa monikulttuurinen maa.Työvoimaperäisen maahanmuuton toivotaan olevan yksi keino, jota voidaan käyttääpyrittäessä globalisaation hallintaan (HMO 2006).Viime aikoina sekä Suomessa että muissa Euroopan unionin maissa on ollut puhettaerilaisten pisteytysjärjestelmien kehittämisestä maahanmuuton hallinnan välineeksi.Järjestelmällä luotaisiin unionin rajojen ulkopuolelta muuttavista henkilöistä profiileja,jotka arvottaisivat yksilöitä hyötyjen ja haittojen perusteella (ks. Tanner 2003). Iso-Britannia otti pisteytysjärjestelmän käyttöön helmikuussa 2008. Myös Suomessa,esimerkiksi Väestöliiton väestöpoliittisessa ohjelmassa ehdotetaan, että Suomessakinryhdyttäisiin:luomaan aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Tällöin yhtenä mahdollisuutena olisi ns.pisteytysjärjestelmän hyödyntäminen EU:n ulkopuolelta tulevaan muuttoon. Tällöinmaahanmuutossa korostuisivat muiden muassa ikä, koulutus ja ammattitaito. (Väestöliitto 2004,40.)Hallituksen maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa (2006) pisteytysjärjestelmää eimainita, mutta hallitun maahanmuuton nimissä ohjelmassa suunnitellaan aloitettavaksiyhteistyötä työvoiman rekrytoimiseksi sellaisten valtioiden kanssa, joiden maan väestönmäärä, ikärakenne ja koulutustaso, väestön liikkuvuuden perinteet, maan etäisyysSuomesta ja maassa asuvien henkilöiden kotoutumisen edellytykset Suomeen oletetaanolevan ”sopivat” (emt., 2). Näyttäisi siltä, että vaikka suomalainen yhteiskunta hyväksyyretorisella tasolla monikulttuurisuuden ja ilmoittaa ”muut” tervetulleiksi, tietytkansalaisuus- ja kulttuuriyhdistelmät näyttävät saavan lempeämmän vastaanoton kuin