Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

29”poikkeavuutensa” merkityksistä, silloinkin, kun he itse mieluiten sulautuisivat joukkoon(Rastas 2004).3.3 Toiseus ja toiseuttaminenJäsennän tutkimuksessani suhdetta tutun ja vieraan, normin ja poikkeuksen välillätoiseuden käsitteen kautta. Tarkastelen sen avulla valtasuhdetta, jossa maahanmuuttajiksinimetyt ymmärretään paitsi erilaisiksi, myös alemmiksi, jonka seurauksena on arvottavahierarkia. (Löytty 2005, 162–163.) Toiseus saa merkityksensä sen kautta, että onolemassa jotakin, joka määrittyy ”ensimmäiseksi” ja päinvastoin. Toiseus ja ”toiset”rakentuvat siten erojen ja erilaisuuden kautta ulkopuolisiksi suhteessa ”meihin”.Erilaisuuden korostaminen marginalisoi, syrjäyttää ja sulkee ”toiset” ulos ”meidäntilastamme”, jossa ”toinen” esitetään niin erilaisena ja uhkaavana, että yhdessä eläminensaadaan vaikuttamaan mahdottomalta. (Hall 1999; Pietikäinen 2002, 245.)Kulttuurieroista puhuminen on yksi keskeisistä toiseuttamisen tavoista, joilla tuotetaanhierarkkisia valtasuhteita. Kulttuurierojen avulla pidetään yllä muun muassa historiassatuotettua eroa länsimaiden ja muuna maailman välillä (esim. Said 2007). Tämä jyrkkävastakkainasettelu on ruokkinut kiihkonationalismia ja rasismia (Pietikäinen 2002, 245).Toiseus arvioidaan usein ulkoisten tekijöiden perusteella, jolloin ”toiseksi”määrittelemiseen riittää pelkkä ihonväri, kasvonpiirteet tai vaikkapa hiusrakenne (Mirza2006; Rastas 2002). Toisin sanoen, pelkkä ulkonäkö voi määrittää sen, kuka kuuluu”meihin”, kuka ”muihin”. Toiseuttamisen paikalleen jähmettävä ja moninaisuuttayksinkertaistava luonne näkyy selvästi silloin, kun julkisissa keskusteluissa puhutaanmaahanmuuttajista. Siitä huolimatta, että kyse on hyvin heterogeenisestä ryhmästä,maahanmuuttajiksi määrittyminen häivyttää helposti yksilöllisyyden ja ”kategoriaanvarastoituva tieto saa kaikki maahanmuuttajat näyttämään samankaltaisilta,kasvottomilta” (Huttunen 2004, 138).