Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

58esineillä, kuvilla ja kankailla. Afrikkaa opeteltiin tutuksi kädentaitojen, musiikin,näyttelemisen ja tanssin kautta. Afrikkalaishenkiseksi sisutetussa kahvilassa tarjoiltiinafrikkalaisia juomia ja leivonnaisia ja sen seinälle oli levitetty suuri Afrikan kartta. Osakoulun opettajista oli pukeutunut teemanmukaisesti afrikkalaisiin asuihin. Taustalla soirytmikäs rumpumusiikki.Hämmennykseni johtui tavasta, jolla Afrikkaa teemapäivänä representoitiin.Maantieteellisesti etäällä oleva Afrikka näyttäytyi koulussa kulttuurin kautta,traditionaalisena mustana Afrikkana eikä esimerkiksi urbaanina tai valkoisena Afrikkana.Korostamalla ulkoisia elementtejä, kuten ruokaa, vaatetusta ja musiikkia, ”afrikkalainenkulttuuri” tuli nähdyksi yhä yksioikoisempana ja stereotyyppisempänä. Teemapäivänantama kuva Afrikasta oli tyypillinen värikkäiden kankaiden, musiikin ja erikoisen ruuanmaa, jota voisi kuvata käsitteellä ”Afro-eksotismi” (vrt. Gordon & Lahelma 2003a, 287).Vaikka eksotiikkaa voi pitää jo jonkin asteisena askeleena kohti erilaisuudenhyväksymistä, haetaan niissä myönteisyyttä nimenomaan erilaisuuden riemulla,eksoottisuudella. Etniset vähemmistöt ja monikulttuurisuus nostetaan tällöin näkyviinkeskittyen kulttuurisiin juhliin ja eksoottisuuteen. Simon Cottle (1993) on arvioinut, ettätällaiset monikulttuurisuuden representaatiot voivat kuitenkin hyvistä tarkoituksistahuolimatta vahvistaa alistavia ja toiseuttavia näkemyksiä etnisistä vähemmistöstä sekävähätellä rakenteellista eriarvoisuutta (ks. myös Honkasalo & Souto 2007; Räsänen 2005;Troyna & Carrington 1990). Teemapäivien kääntöpuolena on, että useimmiten netarjoavat valtaväestölle mahdollisuuden riemuita ja kuluttaa ”toisten” erilaisuutta” eikätähän erilaisuuden karnevaaliin sisällytetä sitä, että tämä erilaisuus on jo täällä, arjessa.Monikulttuurisuuteen positioidutaan eri tavoin: kun joillakin on mahdollisuus maustaaelämäänsä erilaisilla etnisillä tuulahduksilla, esimerkiksi sisustamalla kotia tiettyynetniseen tyyliin, ruokailemalla etnisissä ravintoloissa ja kuuntelemalla etnistä musiikkia,toisilla, usein juuri näillä etnisiksi nimetyillä ei ole samanlaista pääsyä näiden toisten eietnisiksitulkittujen tilaan ja kulttuuriin. (Morley 2000, 235; ks. myös Yousman 2003)