Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

35suhteet. Rasismin diskursiivista luonnetta on korostettu erityisesti kulttuurintutkimuksenalueella (Gilroy 2000; Hall 1999), joiden mukaan myös rasismista voitaisiin puhuamonikulttuurisuuden tapaan monina diskursseina. Diskursiivista luonnetta korostettaessarasismiksi tulkitaan myös toiseutta tuottavia ja jotkut ihmiset poissulkevia sekä erojaluonnollistavia ja olemuksellisia eli essentialisoivia ajatusmalleja ja puhetapoja (Rastas2004, 37). Näin ajateltuna rasismi on sosiaalinen ja diskursiivinen kenttä, joka eisuinkaan kohtele kaikkia ”toisia” samalla tavoin, vaan tarjoaa eri ryhmille ja kansoilleerilaisia positioita (Anthias & Yuval-Davis 1992, 155–156; Brah 1996; Rattansi 1994).Feministinen jälkikolonialistinen tutkimus on tuonut rasismin tutkimiseen uusianäkökulmia ja suuntauksia herättelemällä keskustelua muun muassa tutkimuksenpoliittisista ulottuvuuksista, kysymyksistä sukupuolen ja ”rodun” yhteen kietoutumisestasekä ruumiillisuuden merkityksestä (esim. Rattansi 1994; Ahmed 2000a; Bhavnani 2001;Vuorela 1999; hooks 1994; Mirza 1992). Lisäksi se on tuonut esille uusia tapojatarkastella eroja ja erojen tuottamista. Feministisen jälkikolonialistisen teoriannäkökulmasta rasismi rakentuu epätasa-arvoisille valtasuhteille samalla uusintaen jatuottaen niitä. Pelkkä erojen toteaminen ei siis ole vielä rasismia eikä kaikkea syrjintää jaepätasa-arvoa tule tästä syystä nimetä rasismiksi. Arkikielessä näkee usein käytettävänerilaisia ”rasismeja”, kuten käsitettä ”ikärasismi”, jota ei oikeastaan voi kuitenkaan ollaolemassa. Rasismi nimittäin eroaa muista syrjintää ja valta- ja alistussuhteita tuottavistailmiöistä siinä, että se keskeinen ero, jolla asioita perustellaan, on jäljitettävissänäkemyksiin ja väitteisiin ihmisroduista tai paikkoihinsa ja kulttuureihinsa sidotuistaihmisryhmistä. (Rastas 2007a, 12–13.) Floya Anthias ja Nira Yuval-Davis (1993, 19)toteavat, että rasismin taustalla on aina oletuksia, jotka nojaavat essentialistisiin eliolemuksellistaviin näkemyksiin ryhmien ja kansojen luonteesta ja laadusta sekä siitä,millä perusteella yksilöt noihin ryhmiin sijoittuvat.Suomessa rasismi on ollut pitkään vaiettu aihe ja ”ilmiöistä, joista monissa muissa maissaon puhuttu rasismina, on Suomessa keskusteltu esimerkiksi syrjintänä, muukalaispelkonatai suvaitsemattomuutena” (Rastas 2005, 72; ks. myös Mietola 2001, 15). 1990-luvun”kuumina vuosina” suomalaisten ja maahanmuuttajien väliset jännitteet ja rasismi nousi