Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

7näyttäytyvät vaarana yhteiskunnan sosiaaliselle järjestykselle, jopa erityisenäturvallisuusriskinä esimerkiksi potentiaalisina terroristeina (ks. myös Euroopan uninoninturvallisuusstrategia 2003, 3; Archer 2004, 98).Myös suomalaista maahanmuuttotutkimusta on hallinnut ongelmakeskeinenmaahanmuuton ja integraation tematiikka (esim. Jasinskaja-Lahti, Liebkind & Vesala2002). Näissä akkulturaatiotutkimuksiksi 1 kutsutuissa tutkimuksissa maahanmuuttajia ontulkittu kulttuurinsa kantajina suomalaisen yhteiskunnan hiljaisessa marginaalissa, eikiinteänä osana Suomea ja suomalaisuutta. Kiinnostuksena ovat olleet ne esteet jaongelmat, joita kotoutumisprosessissa, sopeutumisessa ja sopeutumattomuudessa on.Lisäksi maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta on käsitelty maahanmuuttajiin rajautuvanaongelmana muuttoliikkeen yhteiskunnallisten vaikutusten jäädessä vähemmälle.(Huttunen 2002, 16; Forsander 2001, 29.) Viime vuosina on kuitenkin käynnistynytnäkökulman muutos. Siinä missä perinteinen maahanmuuttajatutkimus on tarkastellutmaahanmuuttajien ja valtaväestön välisiä suhteita, uudempi tutkimus on tähdentänytesimerkiksi transnationaalin ja diasporan käsitteiden avulla maahanmuuttajuudenmoninaisuutta (esim. Huttunen 2002; Rastas 2007a).Tutkimukset ”maahanmuuttajanuorista” ovat keskittyneet usein yhteen etniseen ryhmäänja erityisesti somalialaistaustaisiin nuoriin (esim. Alitolppa-Niitamo 2004; Hautaniemi2004). Lähtökohtana on ollut ajatus nuorista ”kahden kulttuurin välissä” (Hautaniemi2004, 32–34) tai ”kulttuurisessa välimaastossa” (Alitolppa-Niitamo 2004).Stereotyyppistä näkemystä maahanmuuttajataustaisista nuorista kamppailemassakulttuurien välissä on kuitenkin myös kritisoitu. Tätä näkökulmaa edustavat esimerkiksi”maahanmuuttajanuoruutta” monikulttuurisessa ja rasistisessakin arjessa, kouluissa januorisotaloilla, tutkineet Päivi Harinen (2000; 2007), Anne-Mari Souto (ent. Keskisalo)(2003), Sini Perho (2002), Veronika Honkasalo (2003) ja Leena Suurpää (2002). AnnaRastas (2007a) on puolestaan tutkinut lasten ja nuorten rasismin kokemuksia ja Laura1 Akkulturaatiotutkimusten teoreettisena lähtökohtana on ollut John Berryn (1996) akkulturaatioteoria,jossa tarkastellaan ennen kaikkea sitä, kuinka yksilö reagoi ja sopeutuu uuteen yhteiskuntaan, kuinkatärkeänä yksilö pitää oman kulttuurinsa säilyttämistä ja minkälaiset suhteet hän pyrkii luomaanvaltaväestöön.