Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

81Amina: En mä tiedä, se, se oli ennen niin kiltti, niin mukava. Mä muistan seiskan ja kasinkohdalta, se tuli aina juttelee meidän kaa ja nyt se yrittää olla jotain, jotain en mä tiedä siis…Miten sen sanoiskaan… Nykyään kun se hengailee noiden toisten, noiden tyyppien kaa, jotka onihan outoja, niin, se on niiden kans. Sit sekin vähän itse muuttu.Tuuli: Onks se sitten jotenkin enemmän semmonen mikä? Kovis vai?Amina: No joo kovis ja sit se puhuu törkeesti.Tuuli: Mitä se sit puhuu?Amina: Se sanoo, et sä oot musta, mee tonne tai jotain, mä oon siel… Siis sekin yrittää sitä, etsekin on joku rap! Siis me sanotaan sille aina jotain… mekin puhutaan nykyään sille törkeesti.Tuuli: Mmm.Amina: Nyt meijän pitää vähän lopettaa toi koska koulu on lopussa ja meijän pitää tulla toimeen.Tuuli: Mmm.Amina: Meijän pitää olla samal taval ku seiskalla… tultiin toimeen kaikkien kaa.Aminalla ei tuntunut olevan aluksi sanoja sille, miksi Jaakko on ”törkee” ja ”outo”.Hänen kuvailunsa ”törkeitä” puhuneesta Jaakosta haki sanoja ”Nyt se yrittää olla jotain,jotain en mä tiedä siis… Miten sen sanoiskaan…” Vaikeus pukea kokemusta sanoiksi,saattoi johtua siitä, että aihe oli niin arka ja monimutkainen, että tilanteen aiheuttamattuntemukset oli vaikeasti jäsenneltävissä (ks. myös Rastas 2007a, 90; Rastas 2004).Tapahtunutta ei ollut selvästikään helppo jakaa. Rasististen puheiden edessä Aminantoimijuus näytti kutistuvan häneen itseensä kohdistuneeksi vaatimukseksi suhtautuaJaakkoon toisella tavalla ja siten selviytyä. Selviytyäkseen ja puolustautuakseen Aminaoli alkanut puhua myös ”törkeästi”, mutta tässä kohtaa kerrontaansa hän muuttaatoimijaksi ”meidät”. Amina puhuu vastuun erimielisyyksistä ”meille”, joilla häntarkoittaa ”meitä” muitakin, jotka ovat saaneet kuulla olevan mustia ja joilla on käsketty”mennä tonne”. ”Nyt meijän pitää vähän lopettaa toi”, jotta Jaakon kanssa tulehtunutsuhde voitaisiin saada sellaiseksi, kun se oli aiemmin, ”seiskalla”, ”meijän” pitää lopettaatörkeästi puhuminen ja ”meijän” pitää tulla toimeen. Siihen, mitä yläasteen aikana ontapahtunut, että asiat ovat menneet suuntaan, jossa ei enää tulla toimeen keskenään,aineistoni ei anna vastausta. Myöskään opettajat eivät osanneet antaa tähän kysymykseenvastauksia, mikä kertoo myös siitä, etteivät oppilaat usein kerro rasismia kohdatessaantapahtumista opettajille – kohtaamiset selvitetään oppilaiden kesken.