Maahanmuuttajiksi nimetyt. Etnografinen tutkimus eroista ja ...

27Stuart Hall (1999, 55) korostaa puolestaan, että kulttuurit voidaan ajatella erilaistenkohtaamisten, vieraiden vaikutusten omaksumisen ja erilaisten sekoittumisten tuloksena,vuorovaikutuksellisina ja prosessinomaisina systeemeinä. Tällöin kulttuurin ei ajatellasiirtyvän verenperintönä ja muuttumattomana sukupolvelta toiselle, vaan yksilötmuokkaavat kulttuuriaan eri tilanteissa ja erilaisissa sosiaalisissa suhteissa. Kulttuuri eisiten tarjoa valmista käsikirjoitusta elämästä, vaan joustavia tulkintamallejaelämäntavoista. Sosiaalinen tausta, ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, miten yksilötjäsentävät kulttuuriaan. (Brah 1996; Yuval-Davis 1997; Phoenix 1997; Hall 2003, 249.)Kuten kulttuuri myös etnisyys ymmärretään usein luonnolliseksi, käyttäytymistäselittäväksi tekijäksi ja kulttuurisia eroja korostavaksi luokittelujärjestelmäksi. ”Etnistenryhmien” käyttäytymistä selitetään usein heidän kulttuurillaan ja/tai etnisyydellään.(Huttunen 2005, 118–120; Huttunen, Löytty & Rastas 2005, 26.) Etnisyyden ja kulttuurinkäsitteiden avulla puhutaan myös ryhmien välisistä suhteista, kuten maahanmuuttajiensuhteesta suomalaisiin. Etnisyyttä myös eksotisoidaan arkipuheessa keskusteltaessaesimerkiksi etnisestä musiikista tai etnisistä kulttuureista. Tällaiset etnisyydenrepresentaatiot voivat hyvästä tarkoituksestaan huolimatta vahvistaa alistavia jatoiseuttavia näkemyksiä ”etnisistä” kulttuureista ja niihin etnisiksi määritellyistä ihmisistäsekä vähätellä rakenteellista eriarvoisuutta. Suomalaisen hyvinvointivaltion kontekstissaetnisyys ja kulttuurierot esiintyvät usein myös hallittavina ja kontrolloitavina,potentiaalisian konfliktien aiheuttajina. Etnisyys nousee esimerkiksi uutisissa esiin sotien,kriisien ja yhteenottojen määrittäjänä, jolloin pelkkä etnisiksi nimettyjen ryhmienläsnäolo ja rinnakkaiselo ”meidän” kanssa esitetään konfliktien syynä. (Horsti 2005, 275;Huttunen 2005, 119–120.) Etnisyys on siten poliittinen prosessi, joka määritteleekollektiviteetin jakaen maailma ”meihin” ja ”muihin” (Yuval-Davis 1997, 44).Myös ”rotu” ja rodullistaminen ovat tutkimukseni kannalta keskeisiä käsitteellisiävälineitä, vaikka ne tulevat hieman eri teoriaperinteistä kuin kulttuuri ja etnisyys.Jälkikolonialistisissa teorioissa on puhuttu nimenomaan ”rodusta” kulttuurin jaetnisyyden sijaan, osittain siksi, että ”rodun” käsitteessä valtaerot tulevat selkeämminnäkyviin. Käytän kirjoitustapaa ”rotu” korostaakseni, että ymmärrän sanan viittaavan