Abstraktit - Oulu

esillä, tarkoitteisiin, jotka eivät ole tilanteessa esillä, kuin itse keskustelun
osallistujiin. Kun pronominilla viitataan läsnäoleviin tarkoitteisiin, syntyy helposti
tulkinta, että tuo viittaa jollakin tapaa puhujasta etäällä oleviin tarkoitteisiin, kun
taas tämä tulkitaan usein lähiviitteiseksi. Aineiston lähempi tarkastelu kuitenkin
osoittaa, että välimatka ei ole ratkaiseva tekijä pronominin valinnan taustalla, vaan
pronominin merkitys on selitettävissä indeksisen taustan kautta (ks. Hanks 1992;
Laury 1997; Etelämäki 2006). Tulkinta, että pronomineilla ilmaistaan fyysistä
välimatkaa, perustuu nähdäksemme taustan epäsymmetriaan: Indeksinen tausta
perustuu keskustelun toimintoihin, mutta myös fyysinen konteksti asettaa
rajoituksia sille. Jos vastaanottaja ei pääse tarkkailemaan tarkoitetta sillä tavoin
kuin puhuja, jää tarkoitteen esitteleminen puhujalle. Tällöin puhuja ei voi käyttää
pronominia tuo, koska se implikoi symmetristä taustaa eli sitä, että keskustelijoilla
on yhteinen pääsy tarkoitteeseen. Silloin puhuja valitsee pronominin tämä, joka
ilmaisee että tausta on epäsymmetrinen.
Myös kognitiivinen kielioppi huomioi puhetilanteen, josta käsin lausumia
tulkitaan. Siihen on mahdollista viitata ”taustana” tai ”ankkuripaikkana” (ground)
(Langacker 1991, 2000). Langackerin mukaan ”tausta” kattaa puhetilanteen
osallistujat ja välittömät olosuhteet, ja ilmaukset saavat merkityksenä sitä vasten.
Langackerin mallissa ei kuitenkaan tulee esiin kontekstin toiminnallisuus, joka on
keskustelunanalyysin keskeinen lähtökohta. Keskustelunanalyysi on näyttänyt, että
konteksti muotoutuu keskustelutoiminnoista, joista keskustelun osanottajat
neuvottelevat jatkuvasti. Kognitiivisen kieliopin tarjoama kuvausmalli ei sulje pois
tätä dynaamisuutta; sitä ei ole siihen tarvinnut tuoda, koska aineistot ovat olleet
monologistisia.
Kognitiivisen kieliopin mukaan jokaisella lausumalla on käsitteistäjänsä,
jonka näkökulmasta asiantila esitetään (ks. Langacker 1991; Jaakola 2004, 2006).
Pohdimme esitelmässämme sitä, miten käsitteistäjän ideaa voitaisiin käyttää
hyväksi keskustelunanalyyttisten tulosten tulkinnassa. Näkemyksemme mukaan
symmetrinen tausta tarkoittaa sitä, että osallistujat ovat yhteisymmärryksessä
toiminnasta. Silloin voidaan ajatella, että puhuja ja kuulija samaistuvat tai
sulautuvat yhdeksi käsitteistäjäksi. Tarkastelemme sitä mahdollisuutta, että
pronomini tuo implikoi vastaanottajankin käsitteistäjäksi, kun taas pronomini tämä
ilmaisee, että lausuman hetkellä käsitteistäjä on puhuja yksin.
Keskustelunanalyysin periaatteiden mukaan merkityksistä ja toiminnasta
neuvotellaan jatkuvasti. Mahdollisesti tähän neuvotteluun liittyy myös kysymys
siitä, kuka kulloinkin on käsitteistäjä.
Lähteet:
Etelämäki, Marja 2006: Toiminta ja tarkoite. Tutkimus suomen pronominista tämä. Helsinki: SKS.
Hanks, William 1992: The indexical ground of deictic reference. – Duranti & Goodwin (toim.)
Rethinking context, s. 43-56. Cambridge University Press.
Jaakola, Minna 2004: Suomen genetiivi. Helsinki: SKS.
—— 2006: Pussikaljaromaanin ääniä. – Nordlund, Suutari, Onikki-Rantajääskö (toim.)
Kohtauspaikkana kieli. Helsinki: SKS.
Langacker, Ronald W. 1991: Foundations of cognitive grammar II. Stanford: Stanford University
Press.
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 125 / 155
OULU