Abstraktit - Oulu
Abstraktit - Oulu
Abstraktit - Oulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
sujunut kommelluksitta ja mitä kokemuksia siitä on kertynyt, niin työntekijöille<br />
kuin asiakkaillekin. Kiinnostavaa on, onko muutos tehnyt sosiaaliviraston<br />
työntekijöiden työnkuvista mielekkäämpiä, ja onko työssä jaksaminen tämän<br />
ansiosta parantunut. Ja ennen kaikkea, miten muutos ja käytänteet näkyvät itse<br />
teksteissä ja tekstityössä.<br />
Marja Puirava-Hanhela – Laki vaatii, mutta käytäntö sanelee hoitotyön<br />
kirjoittamisessa: hoitotyön kieli ja hyvä yleiskieli törmäyskurssilla mitä<br />
opetan?<br />
Lait asettavat rajat ja raamit sekä vähimmäisvaatimukset sosiaali- ja terveysalan<br />
teksteille. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus saada ymmärrettävää tietoa<br />
terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista<br />
terveyteen. Hallintolaissa säädetään, että viranomaisten on käytettävä asiallista,<br />
selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Laissa painotetaan potilasasiakirjamerkintöjä<br />
tekevän ammattihenkilöstön velvollisuutta huolehtia tekemiensä merkintöjen<br />
oikeellisuudesta ja virheettömyydestä. Merkintöjen tulee olla selkeitä ja<br />
ymmärrettäviä; niissä voidaan käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä<br />
käsitteitä ja lyhenteitä.<br />
Potilasasiakirjojen tulee sisältää riittävät ja tarpeelliset tiedot potilaan<br />
neuvonnan ja hoidon suunnittelemiseksi ja niihin liittyvien tavoitteiden<br />
asettamiseksi sekä hoidon toteuttamiseksi ja toteuttamisen seuraamiseksi.<br />
Tarpeellisten tietojen laajuus, tarkkuus ja yksityiskohtaisuus voivat vaihdella<br />
tilanteen mukaisesti; esimerkiksi mitä vaikeampi ja kriittisempi potilaan tilanne on<br />
tai mitä merkittävämmästä hoitopäätöksestä on kyse, sitä tarkemmin ja<br />
yksityiskohtaisemmin tiedot tulee kirjata.<br />
Laki vaatii huolellista kirjaamista, mutta kirjaaminen ja kirjoittaminen<br />
hoitotyön arjessa kulminoituvat sangen monimerkityksisiin, epämääräisiin ja<br />
epäselviin termeihin, merkkeihin ja lyhenteisiin. Osa hoitotyöntekijöistä suhtautuu<br />
kirjaamiseen välttämättömänä pahana, joka ei kuulu hoitamiseen ollenkaan. Osa<br />
valittaa ajan ja kirjaamistilojen puutetta. Tällaiset puutteet huonontavat tärkeään<br />
asiaan keskittymistä. Moni hoitaja on rutinoitunut kirjaamaan niiden merkkien ja<br />
lyhenteiden avulla, joita sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksessa on oppinut.<br />
Lyhenne- ja merkkikielen käyttö potilasasiakirjoissa saattaa johtaa kohtalokkaisiin<br />
vääriin tulkintoihin, jolloin jopa potilaan henki on vaarassa. Hoitotyön kieli ja lain<br />
vaatima hyvä yleiskieli ovat vielä kaukana toisistaan.<br />
Hoitolan yritykset ja laitokset tilaavat työntekijöilleen kielenkäytön<br />
koulutusta. Tällaisessa koulutuksessa käsitellään yleisellä tasolla hoitotyön<br />
kirjaamista, hyvän asiakielen hallitsemista ja lain vaatimuksia tekstin tuottamiselle.<br />
Arjen kiireet, työvoiman vähäisyys, rauhattomat kirjaamistilat ja kielenkäytön<br />
huono hallinta saavat hoitoalan ammattilaisen pyytämään koulutuksissa hyvän ja<br />
nopean kirjaamisen malli-, koodi- ja temppukokoelmia. Niinpä lain edellyttämän<br />
kirjaamisen ja hoitotyön arjen ristiriidat saattavat aiheuttaa kielikouluttajan<br />
turhautumisen. Kirjaamisen kielestä kun ei ole tarjolla täsmällistä ja syvällistä<br />
tietoa, eikä varsinkaan sitä temppukokoelmaa.<br />
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 131 / 155<br />
OULU
Change language