Abstraktit - Oulu

44. MIESTAMO, MATTI – SUOMEN KIELEN TYPOLOGISISTA
PIIRTEISTÄ
Tutkijakollegium / Yleisen kielitieteen laitos
Asiasanat:
Luon esitelmässäni katsauksen suomen kielen rakenteellisiin piirteisiin
viimeisimmän typologisen tiedon valossa. Suuren yleisön käsitykset kielemme
paikasta maailman kielten joukossa pohjautuvat pääosin vertailuihin tuttujen
indoeurooppalaisten kielten kanssa. Me kielitieteilijät toki tiedostamme
näkökulman vinouden, mutta käytännön syistä myös meidän vertailukohtamme
rajoittuu joskus vain tutuimpiin kieliin.
Mitkä siis ovatkaan suomen kielen typologisia erityispiirteitä? Euroopan
kielten perspektiivistä erikoisena näyttäytyvä ominaisuus, esimerkiksi sijamuotojen
runsaus, voi osoittautua harvinaiseksi myös laajemmassa typologisessa
tarkastelussa, mutta jokin toinen erikoisena pidetty piirre, vaikkapa omistusliite,
voikin osoittautua varsin tavalliseksi. Toisaalta eurooppalaisesta näkökulmasta
tavallisilta tuntuvat piirteet saattavat olla typologisesti harvinaisia -- tällainen piirre
on esimerkiksi partikkelikomparatiivi (ks. alla); moni tavallisena pidetty piirre
osoittautuu toki tavalliseksi myös laajemmassa tarkastelussa. Hyvän lähtökohdan
minkä tahansa kielen typologisten erityispiirteiden tarkasteluun tarjoaa World Atlas
of Language Structures (Haspelmath et al., toim. 2005), joka kokoaa kartoiksi
suuren määrän typologian keskeisiä tutkimustuloksia. Sen kautta päästään edelleen
käsiksi suureen määrään relevanttia tutkimuskirjallisuutta.
Suomessa on kaksi komparatiivirakennetta: Mäyräkoira on pidempi kuin
terrieri, jossa vertailukohtaa ilmaistaan partikkelilla, ja Mäyräkoira on terrieriä
pidempi, jossa partitiivi toimii vertailukohdan merkitsimenä. Stassenin (1985,
2005) tutkimus osoittaa, että Euroopassa tavalliset partikkelikomparatiivit ovat
maailmanlaajuisesti tarkasteltuina suhteellisen harvinaisia. Paljon tavallisempaa on,
että vertailukohtaa merkitään lokatiivisella ilmauksella. Myös suomen
partitiivikomparatiivi kuuluu näihin lokationaalisiin komparatiiveihin, onhan
partitiivi alunperin paikallissija (erosija). Komparatiivikonstruktioiden asema
typologisella maailmankartalla saattaa yllättää. Tämän ja joidenkin muiden
esimerkkien avulla näytän myös, kuinka typologinen tieto ja piirteiden
maantieteellinen distribuutio antaa perspektiiviä suomen rakenteiden synkroniselle
ja diakroniselle ymmärrykselle.
Katsaukseni ei ole kattava esitys suomen typologisista erityispiirteistä --
tällainen vaatisi oman tutkimushankkeensa. Pikemminkin esittelen valikoiman
kiinnostavia typologisia piirteitä. Yleisellä tasolla pohdin, miten yksittäiskielen
tutkija hyötyy typologisten piirteiden tarkastelusta.
Lähteet:
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 65 / 155
OULU