Abstraktit - Oulu

filosofeja ja psykologeja: ”Lapsen ja luonnonkansojen kieli on vielä kiinteästi
sidoksissa konkreettiin todellisuuteen”; ”Konkreetti todellisuus hallitsi kieltä siinä
määrin, ettei pelkkä ”he tekevät sitä ja sitä” riittänyt ilmaisemaan puhujan eloisaa
mielikuvaa kahdesta toimivasta yksilöstä” (LehtovaaraHagfors 1977: 132, vrt.
myös Partanen 1997: 272: ”Varhaiskantaisista kielistä puuttuvat korkeamman
[asteen] yleistykset”). Toisaalta kaksikko esiintyy sanskritissa ja antiikin kreikassa,
jolloin taas on kirjoitettu tämän kielen käsittämättömästä kyvystä ”ilmaista
abstraktisinkin aina plastillisesti, puhtaimmat käsitteet aistihavainnollisen
käsitettävinä” ja suunnattomasta muotorikkaudesta, ”johon sisältyy useita vain sille
ominaisia muotoja, kuten mediumi ja duaali”, joista ”varsinkin kaksi viimeistä
ovat ihailtavan subtiileja; sillä, mitä tehdään k a h d e n, on ehdottomasti
toisenlainen luonne kuin sillä, mitä tehdään useampien kanssa tai yksinään.” (Egon
Friedell 1989: 450 Friedellin mukaan tämän muodostuman syntymiseen ”lienee
vaikuttanut se tärkeä sija, mikä erotiikalla oli kreikkalaisessa elämässä.” [Sic!])
Kreikkalaiset pitivätkin kieltään ainoana oikeana kielenä ja ilmeisesti ovat
onnistuneet jättämään tämänkin käsityksen perintönään retoriikkaan taipuvaisille
kommentaattoreille. (Kreikka oli suomen ja latinan lisäksi myös Tolkienin quenyan
esikuvana.) Kaksikon nousu ja tuho kielen rakenteena on sinänsä vaikeasti
selitettävä ilmiö, mutta käsitykseen jostakin sen erityisestä ”alkukantaisuudesta”
liittyy kuitenkin kielellis-loogillinen virhe, jonka tulisi olla yleisesti tunnettujen
kielellisten seikkojenkin nojalla helposti havaittavissa ja osoitettavissa.
Lähteet:
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 23 / 155
OULU