Abstraktit - Oulu

55. PAATOLA, ULLA – "BUT" JA "AND" PUHEENVUORON
ALOITTAVINA PUSKUREINA POHJOISMAISESSA
AMMATTIENGLANNISSA
Helsingin yliopisto, englannin kielen laitos
Asiasanat: lingua franca, keskutelunanalyysi, puheenvuoro, välikieli,
yritysviestintä
Englannin kieltä käytetään nykyään lingva francana monissa kansainvälistyneissä
suomalais-ruotsalaisissa yrityksissä. Kuvaan puheenvuoron aloittavien
partikkeleiden but ja and käyttöä tässä kielimuodossa, ’pohjoismaisessa
ammattienglannissa’. Analysoin partikkeleiden käyttöä kielikontaktien, välikielen
ja yritysviestinnän kannalta.
Tutkimuskohteeni on erään suomalais-ruotsalaisen yrityksen
henkilöstölehden kolmituntinen toimituskokous, jonka litteroin Helsingin
Kauppakorkeakoulun tutkimusprojektia ’Kahden puolen Pohjanlahtea’ varten ja
jonka kieli on englanti.
Toisaalta, toimittajien puheessa esiintyy melko vähän sellaisia partikkeleita,
kuten oh, well ja anyway, jotka ovat tyypillisiä syntyperäisille britti- tai
amerikanenglannin puhujille. Myöskään fraasit, kuten I’d like to say tai May I add,
eivät ole yleisiä. Toisaalta, but ja and esiintyvät aineistossa erittäin usein
puheenvuorojen alussa.
Pyrin osoittamaan, että but ja and ovat aineistossa vuoronalkuisia puskureita.
Aiemmin olen osoittanut, että but-partikkelilla on useita eri käyttöyhteyksiä: se voi
esiintyä vuorojen alussa, jotka esimerkiksi ilmaisevat erimielisyyttä, puheenaiheen
vaihtumista, aiempaan aiheeseen palaamista, tai vuorojen alussa, joissa pyritään
yhteenvetoon. Toisin sanoen but näyttää toimivan uutta puheenvuoroa
pohjustavana yleispartikkelina, jolla puhuja valitsee itsensä seuraavaksi puhujaksi.
And-partikkelilla näyttää olevan myös yleisluontoinen tehtävä, vaikka sen käyttö
poikkeaa but-partikkelin käytöstä. And esiintyy usein puheenvuorojen alussa,
jolloin puhuja lisää jotain aiemmin sanomaansa muiden puhujien lyhyiden vuorojen
jälkeen tai täydentää muiden puhujien puheenvuoroja.
Tutkimukseni on osoittanut, että suomalaiset ja ruotsalaiset käyttävät butpartikkelia
eri tavoin kuin sitä käytetään britti- tai amerikanenglannissa. Tämän
perusteella voi olettaa, että myös and-partikkelin käytössä on eroja ei-natiivien ja
natiivien välillä. Osaltaan erot ovat selitettävissä siirtovaikutuksella suomalaisten ja
ruotsalaisten äidinkielistä, mutta heidän välikielissään on myös piirteitä, jotka eivät
selity suomen, ruotsin tai englannin piirteillä. Pohjoismaista ammattienglantia
voitaneen verrata myös kansainväliseen business-englantiin, jota on puolestaan
verrattu pidgin- ja kreolikieliin. Lisäksi, analysoitaessa but- ja and-partikkeleiden
käyttöä aineistossani on syytä ottaa huomioon se, että kyse on yritysviestinnästä,
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 80 / 155
OULU