Abstraktit - Oulu

17. HYNÖNEN, EMMI – TERMIN ESSIIVI (ESSIVE) FUNKTIOISTA
KIELITIETEESSÄ
Turun yliopisto, suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitos
Asiasanat:
Termi essiivi lienee lähes jokaiselle suomalaiselle tuttu osa sijamuotoluetteloa.
Termin juuret ovat latinassa, ja se on jo 1800-luvulta ollut käytössä suomen ja sen
sukukielten kuvauksessa yleisen olosijan nimityksenä. Taustalla on Rasmus Raskin
sepittämä sijamuodon nimi casus essivus, 'olemiseen liittyvä sijamuoto'
(Koukkunen 1990 s.v. essiivi). Kansainvälisessä kielitieteellisessä tutkimuksessa
termillä on kuitenkin muita käyttöjä. Tässä esitelmässä valotan termin käyttöä sekä
sen merkityksiä ja yhteyksiä fennistiikassa käytössä olevaan essiivi/essive-termiin.
Kielitypologiassa essiivi/essive-termiä käytetään myös skemaattisemmin,
olopaikallissijan nimityksenä. Esim. Comrie ja Polinsky (1998: 98) määrittelevät
tabasaranin kielen oletettua ennätyksellistä sijamäärää koskevassa artikkelissaan
termin essive merkitykseksi "location at a place"; ero- ja tulosijojen nimikkeinä
ovat ablative ja allative. Myös suomen essiivisijan taustalla on alkuperäinen
lokatiivinen merkitys, jota tavataan nykyisin leksikaalistuneissa tapauksissa (kotona,
kauka-na) (Hakulinen 1979: 101). Lokatiivisuuden ilmaiseminen on
produktiivisena jäänyt pois käytöstä ennen kirjasuomen syntyä (Häkkinen 1994:
197).
Termi essiivi/essive on käytössä myös kognitiivisen kielitieteen alaan
kuuluvassa metonymiatutkimuksessa, jossa se esiintyy verbiin koodatun
semanttisen roolin nimenä. Essive verb on siis verbi, joka ilmaisee jonakin olemista
tai toimimista, kuten esimerkiksi verbit to author 'kirjoittaa (kirja)' ja to knight
'lyödä ritariksi' (Dirven 1999: 280; suomennokseni omiani). Suomen kielessä tähän
verbiryhmään voitaisiin merkityksensä puolesta luokitella ainakin essentiaaliset
verbijohdokset, joiden parafraasiksi usein luontevasti sopii olla + johdoksen
kantasana + essiivin pääte (tuomaroida < olla tuomarina), joten myös tässä
funktiossa termillä on yhteys fennistiikan essiivi/essive-termiin.
Lähteet:
Comrie, Bernard & Polinsky, Maria 1998: The great Daghestanian case hoax. Anna Siewierska
(ed.), Case, Typology and Grammar. John Benjamins, Amsterdam/Philadelphia.
Dirven, René 1999: Conversion as a Conceptual Metonymy of Event Schemata. Panther, Klaus-
Uwe (ed.), Metonymy in Language and Thought. John Benjamins, Amsterdam/Philadelphia.
Hakulinen, Lauri 1979: Nykysuomen rakenne ja kehitys. 4., korjattu ja lisätty painos. Otava,
Helsinki.
Häkkinen, Kaisa 1994: Agricolasta nykykieleen. WSOY, Helsinki.
Koukkunen, Kalevi 1990: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY, Helsinki.
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 29 / 155
OULU