Abstraktit - Oulu

että foneettisesta näkökulmasta. Indeksiluvun perusteella lapsen äänteellinen
kehitys voidaan luokitella joko normaaliksi, viivästyneeksi tai poikkeavaksi.
Vastaavanlainen indeksiluku voidaan laskea myös vokaalien osalta. Myöhemmin
menetelmää on sovellettu myös konsonanttiyhtymien ja diftongien tuoton
arviointiin (Shriberg, Austin, Lewis, McSweeny & Wilson, 1997). Esitelmässäni
kuvaan PCC-indeksin käyttöä ja sen soveltuvuutta suomenkielisten lasten
äänteellisen kehityksen arviointiin.
Lähteet:
Saaristo-Helin, K., Savinainen-Makkonen, T. & Kunnari, S. (2006). The Phonological Mean Length
of Utterance: methodological challenges from a crosslinguistic perspective. Journal of Child
Language, 33, 179–190.
Shriberg, L.D., Austin, D., Lewis, B.A., McSweeny, J.L. & Wilson, D.L. (1997). The percentage of
consonants correct (PCC) Metric: extensions and reliability data. Journal of Speech,
Language, and Hearing Research, 40, 708–722.
Shriberg, L.D. & Kwiatkowski, J. (1982). Phonological disorders I: a diagnostic classification
system. Journal of Speech and Hearing Disorders, 47, 226–241.
Pia Päiviö – Kielivalinta kaksikielisten 3-vuotiaiden kaksosten keskinäisessä
puheessa
Tutkin 3-vuotiaiden; saksalais-suomalaisten, kaksikielisten kaksosten keskinäistä
keskustelua ja sitä, kumpaa kieltä he puhuvat leikkiessään keskenään ilman
kolmannen osapuolen (vanhempi tai kolmas lapsi) läsnäoloa. Tutkin myös, missä
tilanteessa ja miksi kieli kenties vaihtuu, sekä kuinka usein kielenvaihtoa ja
koodinvaihtoa tapahtuu. Erityisesti keskityn siihen, mitkä ulkoiset seikat saattavat
vaikuttaa kielenvalintaan, esimerkiksi lasten tieto siitä, kuka muu on kotona
vaikkakaan ei samassa leikkitilassa läsnä. Sovellan tutkimuksessa Goffmannin
osallistumiskehikon käsitettä (1981: 131–132), jossa keskustelun ratifioidut
keskustelijat (ratified participants) erotetaan sellaisista kuulijoista, jotka eivät
osallistu keskusteluun (bystanders tai overhearers). Pohdin myös sitä, miten
Goffmannin osallistumiskehikko suhteutuu Valentin Volosinovin (1975)
kieliteoriaan ja Mikhael Bakhtinin ajatuksiin ”kolmannesta kuulijasta” (engl.
superaddressee; venäjäksi nadadresat) (tästä lisää ks. Morson ja Emerson (1990)).
Lähteet:
Goffman, E. (1981). Forms of talk. Basil Blackwell, Oxford.
Morson, G.S. & Emerson, C. (1990). Mikhail Bakhtin. Creation of a Prosaics. Stanford: Stanford
University Press.
Volosinov, V. N. (1973). Marxism and the philosophy of language. New York & London:
Academic.
Helka Riionheimo – 3-vuotiaan morfologiaa – kohti jäsentyvää kielioppia
Lapsen kielenomaksumisen morfologisessa kehityksessä on kolme vaihetta.
Kielenomaksumisen alussa esimorfologisessa vaiheessa lapsi omaksuu kuulemiaan
aikuiskielen muotoja jäljittelemällä ja tuottamalla ulkoa opittuja, kokonaisia
äännejaksoja. Kun lapsen sanasto on riittävän suuri, kokonaisina omaksutut
sananmuodot alkavat jäsentyä sanavartaloiden ja suffiksien yhdistelmiksi, ja lapsi
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 135 / 155
OULU