Abstraktit - Oulu

8. GRANQVIST, KIMMO – VARTALON MUODOSTAMISESTA JA
VALINNASSA – MUTTA TARVITAANKO VARTALOITA?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Asiasanat:
Kullakin lekseemillä on ainoastaan yksi leksikossa kuvattava juuri, mutta sillä voi
sen sijaan olla suuri joukko eri vartaloita. Tällöin vartalon valinnan merkitys
morfologisessa kuvauksessa korostuu erityisesti, kuten muun muassa Aronoff
(1992, 1994) ja myöhemmin Stump (2001) ovat painottaneet. Vartalot voivat erota
toisistaan edustamiltaan morfosyntaktisilta piirteiltään tai semanttisesti, mutta
vartalon valinta saattaa myös olla fonologisehtoista (Stump 2001: 169). Lekseemin
kullakin vartalolla on oma ainutkertainen indeksinsä, jonka ainoana funktiona on
yksilöidä vartalon vuorovaikutus morfologisten operaatioiden kanssa. Aronoffin
(1992, 1994) termein tällaiset arbitraarisin indeksein yksilöidyt vartalot ovat
morfomisia; niiden luonne on puhtaasti morfologinen, eikä siten niillä ole
kieliopissa mitään roolia autonomisen morfologian ulkopuolella.
Tarkastelen aluksi esitelmässäni Suomen romanin esimerkein vartalon
valintaa paradigmafunktiomorfologiassa. Alkuperäisessä paradigmafunktiomorfologiassa
vartalon valintaa säätelee suuri joukko sääntötyyppejä. Lisäksi
vartalon valinnassa voidaan hyödyntää morfologisia metayleistyksiä, jotka ovat
sääntöjä koskevia sääntöjä. Spencerin (ms.) yleistetyssä paradigmafunktiomorfologiassa
vartalon valinta tapahtuu joko leksikossa tai morfologisten
metayleistysten avulla (Zwicky 1994).
Tuon esitelmässäni esiin osan ongelmista, jotka liittyvät vartaloon käsitteenä,
jonka asemaa morfologisessa teoriassa Spencer (ms.), Luís ja Spencer (2005),
Stump (2001) ja Aronoff (1994) pyrkivät korostamaan. Aronoff (1994: 31)
määrittelee vartalon täydellisen sananmuodon siksi osaksi, joka jää jäljelle
affiksaation poistamisen jälkeen, mutta rajanveto vartalon osien ja
realisaatiosäännöin lisättävän affiksaation välillä jää arbitraariseksi. Vartalo
määräytyy hänen mukaansa fonologisen merkkijonon osana ilman, että vartalon
sisäiseen konstituenttirakenteeseen kiinnitetään huomiota. Vartalon käsitteen
rakenteellisen perustan puuttuminen johtuu Aronoffin pyrkimyksestä nähdä
morfologia mahdollisimman autonomisena vailla syntaktis-semanttista
kosketuspintaa. (Embick & Halle 2005)
Lähteet:
Aronoff, Mark 1992. Stems in Latin verbal morphology. Teoksessa Aronoff, Mark, toim.
Morphology Now. Albany: State University of New York Press, 532.
1994. Morphology By Itself. Cambridge, MA: MIT Press.
Embick, David & Morris Halle 2005. On the Status of Stems in Morphological Theory.
http://www.ling.upenn.edu/embick/stem.pdf.
Luís, Ana & Andrew Spencer 2005. A Paradigm Function account of `mesoclisis' in European
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 18 / 155
OULU