Abstraktit - Oulu

65. SORJONEN, MARJA-LEENA & HAKULINEN, AULI –
KANNANOTTOIHIN VASTAAMINEN: VARIANTIT “ON SE” JA
“NIIN ON”
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Asiasanat:
Useille kielille yhteinen tapa vastata samanmielisesti keskustelukumppanin
kannanottoon on toistaa kannanotto tai sen osa. Kielen typologisesta rakenteesta
riippuu, kuinka tällainen toistovastaus on mahdollista tarkemmin ottaen rakentaa
(esim. se voi olla eri määrin täysi lause). Käsittelemme esitelmässämme kahta
finiittiverbin toiston sisältävää vastaustyyppiä: sellaisia, joissa puhuja 1) toistaa
edeltävän kannanoton finiittiverbin ja subjektin (”on se”) taikka 2) vastaa
lausumalla, joka koostuu ”niin”-partikkelista ja sitä seuraavasta finiittiverbin
toistosta (”niin on”). Keskitymme näiden kahden sanajärjestysvaihtoehdon, V + S
vs. PRT + V vuorovaikutustehtäviin. Aineistomme koostuu erilaisista, sekä
puhelimitse että kasvotusten käydyistä keskusteluista.
Subjektin ja verbin järjestys määräytyy suomessa tekstuaalisin ja
vuorovaikutukseen liittyvin perustein, ei niinkään kieliopillisesti. Verbialkuista
sanajärjestystä ei käytetä pelkästään imperatiiveissa ja interrogatiiveissa (kuten
monissa indoeurooppalaisissa kielissä) vaan myös osoittamaan, että lausuma toimii
vastauksena, esimerkiksi vastauksena kysymykseen tai kannanottoon. Lisäksi
subjekti ei ole pakollinen jäsen lauseessa. Tulemme esittämään, että varianttien ”on
se” vs. ”niin on” välinen valinta liittyy sekä edellisen puhujan kannanoton
rakenteeseen että siihen, millaisessa laajemmassa toimintajaksossa kannanotto
esiintyy. Pohdimme lopuksi eri kielten eroja ja yhtäläisyyksiä: Millaisia keinoja
suomi tarjoaa verrattuna joidenkin muiden kielten keinoihin ilmaista sitoutumista
toisen puhujan esittämään kannanottoon? Millaiseksi eri vastaustyypit hahmottavat
sanojansa pääsyn kannanoton kohteeseen? (Vrt. esim. Pomerantz 1984, Goodwin &
Goodwin 1992, Tainio 1993, Heritage & Raymond 2005, Stivers 2005).
Lähteet:
Goodwin, Charles & Goodwin, Marjorie Harness 1992: Assessments and the construction of
context. Alessandro Duranti & Charles Gooodwin (toim.), Rethinking context, s. 147–189.
Cambridge: Cambridge University Press.
Heritage, John & Raymond, Geoffrey 2005: The terms of agreement: indexing epistemic authority
and subordination in talk-in-interaction. Social Psychology Quarterly 68, 15–38.
Pomerantz, Anita 1984: Agreeing and disagreeing with assessments: some features of
preferred/dispreferred turn shapes. J. M. Atkinson & John Heritage (toim.), Structures of
social action, s. 57–101. Cambridge: Cambridge University Press.
Stivers, Tanya 2005: Modified repeats: one method for primary rights from second position.
Research on Language and Social Action 38, 131–158. Cambridge: Cambridge University
Press.
KIELITIETEEN PÄIVÄT 24.–25.5.2007 94 / 155
OULU